en. Niin oli raukka laiha nytkin, kun Elsa
kaevi siellae. Ja kiitteli paljon ja siunaili Elsan aeitiae. Ja haenellae oli
hyvae mieli siitae, ettae raha oli annettu Marin aeidille ja ettae haen oli
nauhansa antanut niille rouville. Mutta kuitenkin tuntui kuin jotakin
olisi ollut poissa. Rauhaton oli eikae tiennyt mihin ryhtyae.

Lapset leikkivaet ulkona tuulen kanssa. Kuului iloisia huutoja ja
valkoisia leijoja pilkotti korkealla sinistae taivasta vasten.

Elsa istuutui portaalle koottuaan hoeyheniae, niitae laskeakseen lentaemaeaen.
Kun haen paeaesti hoeyhenen hyppysistaeaen, nousi se suoraan yloes raeystaeaen
korkeudelle ja laehti kulkemaan poikki kartanon, jossa se rakennuksen
kohdalla taas kohosi yloes ja lensi sinne katon taa. Elsa nousi
tikapuille raeystaeaen tasalle ja sieltae laski menemaeaen. Nyt hoeyhen
nousikin vasta korkealle, lensi yli kartanon, kiertyen aina
korkeammalle. Siellae hyvin, hyvin korkealla se liipotteli ja painui
tuonne merelle paein, kauas, ettei kuin pikkuisen pilkotti, ja lopulta se
katosi naekyvistaekin. Niin ne menivaet kaikki.

Minnekaehaen ne menivaet?

Tuonne merelle ne vissiin lensivaet, tuonne asti, jossa naekyy saaria ja
vielae etemmaeksi, aivan Atlantille asti varmaankin... Jos isae vielae
elaeisi ja nuo hoeyhenet lentaeisivaet siihen laivaan. Jos haen ja aeiti
olisivat hyvin, hyvin pieniae ja istuisivat suurelle hoeyhenelle ja sillae
lentaeisivaet isaen luo laivaan ja isae tulisi myoes hoeyhenelle ja he
lentaeisivaet hyvin kauniiseen saareen Atlantin meren keskellae. Siellae ei
olisi muita ketaeaen ja siellae olisi niin hauskaa... Siellae heillae olisi
oma talo ja lehmae, ja siinae talossa olisi hyvin sievae puutarha.
Kaevisivaet hakemassa sitten sinne Mikon ja Nikkilaen emaennaen ja Nikkilaen
ja Ojanniemen Marin ja aeidin, ja rovasti tulisi joskus kaeymaeaen, hoeyhenen
paeaellae sekin lentaeisi, ja Montinin rouva ja Jori...

Tuuli oli syoentynyt. Huhahteli kovasti nurkissa ja tempoi kadulta
hiekkaa, ja kuletti pyrynae pitkin katua. Lukottomia ovia tempoi auki ja
taas kiinni paiskasi, ettae alituinen pauke kaevi. Lasten riemuhuudot
kovenivat, kun he ihastuksissaan aeaentelivaet, pojat heittaeessaeaen
lakkejaan ilmaan ja tytoet paeaestellessaeaen paperikiekkoja pyoerimaeaen.

Elsalta olivat hoeyhenet lopussa ja haen katseli merelle, kun siellae
kaukana kuohui meri valkoisena ja tuolta Hietasaaren niemen takaa alkoi
naekyae laivan purjeet.

"Nyt Toivo laehtee!" huusi poika Piet