ellae harppauksella hypaehtaeneet laehemmaeksi sitae kuilua, jota
kohti monet vuodet olivat varmasti kulkeneet, vaikka hitaasti, ja
jostapaein pois pyrkivaet pelaeten sitae kuin kauhua. Haen ei voinut nyt
muuta kuin varmana pitaeae, ettae ennen pitkaeae joutuu Nikkilaen emaentae
miehineen huutolaisiksi. Ja tuntui niin somalta emaennaen puhe ja usko.
Haen eli varmassa toivossa, luottaen Jumalan apuun. Leski ymmaersi, ettae
haen sen luottamuksen oli emaennaessae heraettaenyt, ja sitae se kaevi haenen
luonaan aina vahvistamassa. Tuntui niinkuin haen olisi valhetellut
emaennaelle. Sillae mitae emaentae sanoo, kun joutuu lopulta koeyhaeinhoitoon?
Haen ei ota ymmaertaeaekseen kuitenkaan silloin, vaikka kuinka selittaeisi,
ettae Jumala on sen hyvaeksi naehnyt. Ja tuntui haenestae pahalta,
ajatellessaan ruveta nyt sitae selittaemaeaen. Eihaen sitae voisi sanoa
miksikaeaen hyvaeksi tyoeksi Jumalan puolelta, ainoastaan rangaistukseksi.
Sillae mitae se muuta olisi, kuin nuo raukat, jotka uskollisesti ovat
jakaneet elaemaen ilonsa ja surunsa rakastaen toisiaan ja ainoa ilonsa on
yhdessaeolonsa, joutuisivat elaevinae erilleen vieraitten ihmisten kylmaeaen,
koleaan huomaan, jos ei, niinkuin useimmat, suurimpaan kurjuuteen.
Jompaankumpaan, niin olisivat he kuin elaevaeltae haudatut. Sen tietaeae
emaentae itsekin ja sen vuoksi haen pelkaeae ja kammoo tuota kohtaloa. Johan
haen itki katkerasti kerran, kun miehensae tiukemmasti kaeski haentae
menemaeaen koeyhaeinhoitoon haentae ilmoittamaan. Pahalta tuntui toivoa
toiselle ihmiselle kuolematakin, vaan muuta ei leski voinut. Ehkaepae
elaemaen ja kuoleman Herra heidaet kutsuukin luokseen sitae ennen. Haeneenhaen
kuitenkin oli kaikissa tapauksissa paras turvata, haeneen yksin.

"Jumalaltahan se on apu odotettavissa", sanoi Viion leski ruveten
kutomaan viuhasti.

"Mitae?" tuli emaentae oikein laeheltae kysymaeaen ja katsoi tarkasti silmiin.

Viion leski haemmaestyi, ei saanut aeskeisiae sanoja muistoonsa, koetti
niitae tapailla ja kun ei tavannut, niin sanoi jotakin sinnepaein
sanoakseen kuin aeskenkin:

"Niin ettae ... kyllae Jumala avun laehettaeae, kun haeneen luottaa."

"Niin, niin, jopa niin, aivan. Minae luotan ja huolta haen on pitaenytkin:
Nikkilae on parantunut ja lehmae saatiin noin hyvaesti myoedyksi. Ja kyllae
haenellae on vastakin neuvoja meidaen varalle. Minae luotan, ja Nikkilae
paranee ihan terveeksi..."

Viion leski alkoi kutoa kiivaasti ja paukutti lujasti. Ja Nikkilaen