se lumella pessyt ja
isommilla itsellaeaen pesettaenyt puhtaiksi kasvot ja kaedet pyhaepaeivaen
kunniaksi.
Aeiti oli pitkaellaeaen saengyssae huojutellen vivun nenaessae riippuvassa
vasussa suurta ryysymyttyae, jossa oli pieni pikkuruinen pojan
tuiretuinen.
Vimpari istui arkun kannella lynkaepaeisillaeaen piipunnysae suussa ja
tuijotti mietteissaeaen lattiaan.
Puuvajassa hirnui ja telmi Kurolan nuori ori, aivan kuin olisi
Vimparille melunnut, ettae pois tallista.
Niin se tuntui Vimparista, sillae vaikka Kurola oli hyvaeluontoinen mies,
sanonut jo syksyllae, kun hevosen osti, ettae eihaen ihmisiae voi ajaa
paljaan taivaan alle, ja olisi ottanut heidaet kylmaein tultua tupaansa,
jos suinkin sinne olisi sopinut, ja ruvennut puuhaamaan heille asuntoa
talveksi, niin tuntui Vimparista ilkeaeltae, niinkuin aina oli tuntunut,
olla toisten ihmisten vastuksena.
Mitae tehdae, minne mennae? Niin he olivat jo kuin uppoamassa lumihankeen.
Haen oli kaeynyt hakemassa asuntoa joka kaupungin kulmalta, vaan turhaan.
Asuntoja oli ja helppojakin kaikille muille, vaan kalliita semmoisille
kuin he olivat, joilla ei ollut maksaa vaehaeaekaeaen.
Mistae voi lehmaettoemille. Mistae heillekaeaen 3 tai 5 markkaa rahaa
kuukaudessa hyyryyn ja puihin lisaeksi, kun ei ollut ansiota senkaeaen
vertaa, ettae leipaeae ja suolaa olisi puoleksi tarvetta saanut.
Huonekumppaniksi ei heitae kukaan tahtonut ottaa, kun oli heitae niin
suuri perhe.
Haen oli kaeynyt muutaman piirimiehen luona pyytaemaessae, ettae
koeyhaeinhoidosta annettaisiin apua jonkunkaan verran, hyyryrahat tai
puut, tai antaisivat asunnon heille koeyhaeinkasarmilta. Ja kun se ei
tiennyt luvata, meni haen itse johtokunnan kokoukseen.
"Terve, riski mies, tehkaeae tyoetae", siellae sanottiin.
Tosihan se oli, ettae haen oli terve ja vaekevae, ajatteli haen nytkin. Terve
kuin pukki. Ja voimaa haenellae oli. Haen olisi voinut, niinkuin siellae
johtokunnassa halutti, kantaa ne herrat parittain, toisen toisessa
kaedessae, rintapielestae kartanolle, niin ettei niillae varpaatkaan olisi
maata hiponeet. Harva mies oli haenen pituisensa ja niin vaekevae. Sepae se
haentae niin haevetti ja sydaemelle kaevi, kun haen ei silti kyennyt
perhettaeaen tuon paremmin elaettaemaeaen.
Kyennyt! Kyennyt olisi, jos olisi tyoetae riittaevaesti ollut ja siitae
annettu palkka...
Ja haen muisteli mitae sanoi siellae johtokunnassa.
"Kunnian herrat, antakaa tyoetae. Kyllae minulle kelpaa. Minae ru
|