e enkeleitae punaisissa puvuissa puitten latvain
korkeudelle ja lauloivat kauniisti, ettae oli kuin urkujen soittoa
kirkossa. Vaehitellen kohosivat ne, suuri enkeli heidaen keskellaeaen, yloes
pilviin, josta vielae laulu kuului hiljaa.

Elsa halusi lukea taemaen luvun Nikkilaellekin, joka nykyaeaen usein oli
luettanut haenellae Testamenttia.

"Nyt minae Nikkilae luen teille kaunista."

"No lueppas", sanoi Nikkilae hyvillaeaen, ja emaentae varsinkin oli hyvillaeaen
toimittautuen ihan Elsan viereen istumaan ja alkoi nyoekytellae
ruumistaan, ennen kuin Elsa ehti lukemistaan alkaa.

Elsa alkoi lukea innolla, vaan luku heti tuntui vastenmieliseltae. Alku
oli pitkaeltae ikaevaeae, ja haen kiirehti lukemista aivan kuin juosten olisi
pyrkinyt tuolle kauniille paikalle. Mutta kertomuksen kohta oli taestae
lyhyt, eikae sillae tavoin kuin Elsa olisi sen halunnut. Ja sitten heti
tuli muuta, sotajoukoista (haen oli naehnyt vain kasakoita ja pelkaesi
niitae) ja sitten semmoista, jota haen ei ymmaertaenyt. Lopetettuaan
lukemisensa oli haen nolo aivan kuin olisi haentae moitittu.

"Kiitos, kiitos, minun hyvae enkelini", sanoi isaentae, ja emaentae taputteli
Elsaa poskelle ja hyvaeili enemmaen kuin koskaan ennen.

Se kuitenkaan ei mieltae nostanut entiselleen, niin ettae Elsa laehti heti
kuin kyllaestyksissaeaen pois. Tyytymaetoennae istahti haen poeydaen paeaehaen,
jonka aeaeressae aeiti aeaeneti luki postillaa. Haen rupesi muistelemaan tuota
entistae kuvaa, vaan ei saanutkaan enaeae sitae mieleensae. Painoi
silmaensaekin umpeen, vaan ei haen sittenkaeaen paeaessyt Bethlehemiin.
Kasakkajoukko ajoi esiin laulaen ja yksi nauraa virnistellen loei rumpua.
Kun haen suuttuneena karkotti kasakat, niin tulivat taehtipojat
kummallisissa puvuissaan, viikset noella tehty ja posket maalattu
tulipunaisiksi, murjaanien kuningas oli noettu aivan mustaksi. Ne
lauloivat laulunsa toivottaen rauhallista ja iloista joulujuhlaa,
kertoivat kertomuksensa, tekivaet temppunsa, pyysivaet rahaa tai taehteen
kynttilaeae, lauloivat kiitoksensa ja toivottivat rauhallista hyvaeae yoetae,
niin ettae kaikki kaevi jaerjestaeaen alusta loppuun. Sitten laehtivaet
kolisten, nauraa kikattaen tahi toisiaan vihaisesti survien ja muutamat
kiroillenkin. Tuo vallaton kuva pyrki uudelleen mieleen. Elsa koetti
silmiaeaen umpeen puristaen vain ajatella Bethlehemiae, vaan taehtipojista
tuli mieleen kuningas Herodes, joka surmautti kaikki kahdenvuotiset
poikalapset ja jolle kni