kelpo kalua loeytyisi tuhannesta, vaan monta sadasta oikein
nylkijaeae."

Ja Nikkilae alkoi kiivastua. Vaan haen salpasi sanatulvansa. Kaeaentyi ulos
katselemaan ja silmaet liekehti... Millae ne olisivat rikkaat rikastuneet,
jos ei koeyhaen hiellae ja vaeellae. Tuhansia markkoja ne keraeaevaet itselleen
koeyhaen raukan kaesillae, vaan koeyhae orja pysyy koeyhaenae ja usea menettaeae
terveytensaekin, mutta rikas ei silloin enaeae maerkaeae sormeaankaan
ojenna...

"Niin kyllaehaen minae sitae vaehaen ajattelin, ettae kahdeksankymmentae markkaa
Helunasta sietaeisi saada", sanoi emaentae jonkun hetken peraestae ja lisaesi
heti: "Vaan eikoe se ollut ihmeellistae, ettae piti sattua sen Montinin
piian sinne teurastajalle?"

"Mikae ihme se sitten oli?"

Emaentae ei sitae sen enempaeae ruvennut selittaemaeaen, kun tiesi, ettei
Nikkilae vaelitae semmoisesta, vaan meni Viion lesken puheille, haenelle
iloansa ilmoittamaan.

"No minae sain lehmaeni myydyksi", sanoi haen ensimmaeisiksi sanoikseen.

"Vai nii. No kenelle?"

"Arvatkaapas?"

"En osaa."

"Ettekoe osaa?" kysyi emaentae ja hymyili ja katseli sillae muodolla, ettae
saisipa naehdae osaako arvata.

"En, en minae arvaa."

"No, Montinin rouvalle", sanoi emaentae molempia kaesiaeaen huiskauttaen
aivan kuin ettae: oletteko kummempaa kuullut!

"Vai Montinin rouvalle."

"Joo, siellaehaen minae sain myydyksi", kertoi emaentae niin tyytyvaeisenae ja
iloisena, kuin olisi lehmaen saanut eikae menettaenyt.

"Miten te sinne arvasitte mennae kaupalle?"

Se oli kysytty niinkuin haluttu.

"Enhaen minae olisi arvannut mitenkaeaen, vaan se kaevi niin somasti.
Ajatelkaapas eikoe se ollut somaa, kun minae menin sinne teurastajalle...
joka ennen on meiltae pari kertaa lehmaen ostanut ... tuon tuon ... mikae
sen nimi nyt taas onkaan ... katsoppas kun en nyt muista taas... Ettekoe
te muista sitae teurastajaa?"

"Lampela."

"Eei."

"Puupponen."

"Ei Puupponenkaan."

"En minae sitten tiedae."

"Sepae nyt somaa, kun en muista ... minaepae pistaeyn isaeltae kysymaessae."

"Samahan se nyt on, kuka se on", yritti Viion leski sanoa, vaan emaentae
jo kerkesi mennae.

Hyvaenen aika, ajatteli Viion leski, mitenkaehaen ne nyt tulevat toimeen,
kun on pitaenyt lehmaensae menettaeae, josta heillae oli paraiten tuloja:
saervintae itselleen ja liian maidon saivat rahaksi, jolla leipaeae ja muuta
taas saivat. Kyllaehaen se emaentae raiska koettaa sillae lakinteolla
ansaita, vaan e