ille."

Viion leskestae tuntui tyttaeren puhe kummalliselta. Ei vanha ja vakava
ihminen olisi noin ymmaertaenyt puhua ja ajatella. Tuo oli varoitusaeaeni
haeneltae, joka naekee kaikkein aivoitukset.

Viion leski huomasi syntisyytensae. Haen oli ajattelemattomasti ja
kevytmielisesti tehnyt: joulujuhlasta olisi tehnyt miesvainajansa
muistojuhlan. Sitae vartenhan haen oli puuhannut puuroa ja niinkuin nyt
huomasi: kaikki. Se joulu, jolloin miesvainajansa oli kotona, oli ollut
haenen ajatuksissaan taetae joulua vastaan ottaissa. Miten vain voi, oli
haen koettanut asettaa huoneessa kaikki niinkuin ne olivat silloin. Taellae
tavoin haen joulun olisi viettaenyt, jota tulee viettaeae muistoksi vain
siitae suuresta ilosta, joka taenae joulupaeivaenae on valmistettu kaikelle
kansalle. Haen olisi viettaenyt sitae turhuudessa ja ylellisyydessae--
ylellisyydessae, sillae ilman juhlaruokaa tuli toimeen, kun oli paljon
ihmisiae, joilla tuskin oli kunnolla leipaepalaa suuhunsa.

"Ostetaan leipaeae sillae rahalla Marin aeidille, haenellae lienee tarve, kun
ette saaneet mitaeaen", sanoi aeiti hyvaeillen Elsaa hellaesti ja aivan kuin
anteeksi pyytaeen jotakin.

Elsa oli asialle heti valmis, sillae se muutenkin olisi mieluinen asia
ollut, vaan vielae enemmaen sen taehden, ettae haen sai naein jotenkaan
korvatuksi sitae vahinkoa, jonka haen mielestaeaen oli saanut aikaan
Marille. Taemaen asian toimitettuaan jakoi haen muutkin lahjansa. Se oli
hauska toimi, niin hauskaa mennae hiljaa oven taakse, yhtaekkiae raottaa
ovea ja viskata lahja sisaeaen ja sitten juosta joutuin pois. Mutta kun
kaikki oli lopussa, niin tuntui kuin olisi joulukin jo loppunut ja aivan
noin yhtaekkiae. Vielae tosin oli odottaa aikaa, milloin keskikaupungilla
joulu sytytetaeaen, ja se hiukan mieltae kiinnitti, vaan siinaekaeaen ei ollut
enaeae sitae viehaetystae kuin muutamia paeiviae sitten, kun Marin kanssa
liitot tekivaet yhdessae laehteaekseen katsomaan, ja varsinkin eilettaein,
jolloin Latun Liisa yhtyi joukkoon ja paeaetettiin ottaa Vimparin lapset
mukaan.

Aeiti oli jo aikoja sitten herennyt kutomasta. Valkoinen vaate oli
levitetty kankaan yli, niinkuin aina sunnuntaiksi, mutta muuten oli niin
paljon erilailla kuin tavallisina pyhinae. Aeidin tohvelitkin olivat
kokonaan piilossa samoin kuin muutkin tyoevaatteet. Rukki oli viety
vinnille ja kaikki tyoeaseet pois naekyvistae korjattu. Kaikkia esineitae
oli siirretty ja asetettu jaerjestykseen. Ikkunoissa oli puht