rakas Abe.--Se on siis merimiehen lesken tytaer?"

"Niin, Viion lesken."

"Ai Viion, nythaen minae muistan, joka kutoo kangasta?"

"Niin, Elsan aeiti se kutoo."

"Joo, joo", jo nyt rouva muisti. "Joo, joo", vakuutti haen vielae. Ja nyt
haen muisti Elsan, joka oli kaeynyt nauhaa kaupalla, ettae saisi
_riisiryynipuuroa_ keittaeae. Haen muisti nyt sen tapauksen tarkkaan, sillae
siitae oli ollut puhetta rouvasvaeen seurassa. Taemae tapaushan hyvin
kuvasi, miten useat ovat ylellisyyteen taipuvaisia, vaikka ei ole
varojakaan, ja miten sillae tavalla opettavat lapsiaankin... Ylellinen se
naeytti Viion leski olevankin, kun noin puki tyttoeaeaen. Ja sitten vielae
panee haenet jouluavuille.

Rouvaa harmitti melkein ja harmittikin kun sai muistiinsa, ettae Viion
leskeae joku oli maininnut hyvaeksi, _jumaliseksi_ ihmiseksi. Kaikkea!
Teeskentelijae varmaan oli koko ihminen...

Mitae lienevaet nuo muutkin lapset...?

"Onko sillae isaeae tuolla--mikae se olikaan tuo kaunis tyttoe?"

"Ojanniemen Mari."

"Niin, onko sillae isaeae?"

"Ei."

"Kuollutko se on?"

"Ei sillae ole ollutkaan, se on jalkalapsi, kauppias Tiklenin jalka..."

"Tsyy..."

Abe meni noloksi, sillae haentae aina haevetti, kun oli sanonut jotakin
semmoista, jota ei saanut sanoa, ja odotti tavallisuuden mukaan taedin
sanovan, ettae mikae siinae oli rumaa. Vaan taeti ei puhunut mitaeaen, oli
vain vihaisen naekoeinen.

Rouvaa harmitti kovasti. Semmoinen kuin Viion leski panee lapsensa
jouluavuille kootakseen arkipaeivaen ruokaa runsaasti ja sitten
herkutellakseen oikein rahoillaan. Ja tuo toinen ... huono ihminen ...
semmoisille ei tarvitsisi kenenkaeaen antaa.

"Taeti, saanko mennae noutamaan tytoeille hernettae?"

"Ei--Abe ei mene. Ne eivaet tarvitse, se on synti semmoisille antaa. Ne
ovat ..." ja rouva selitti Abelle ylellisistae, huonoista ihmisistae.

Alakyoekin ovi suljettiin, hernekeitto oli loppunut ja vaekijoukko
hajautui. Ilman jaeaeneet riensivaet kiireesti pois, juoksunkynttae, mutta
jotka olivat saaneet, astelivat tyytyvaeisinae ja huomattuaan rouvan
ikkunassa kiittelivaet haenelle.

Lyhyt talvinen paeivae loppui, kun juuri parahiksi oli alkanut, niin ettae
se kuin kesken aikojaan olisi loppunut. Ja sen mukana loppui kiire
keskikaupungillakin, ainakin kaduilla. Kulkusten helinae, jota ilma oli
taeynnae ollut aivan kuin kilpaa soittaissa, oli laimennut, niin ettae
yksityistae aeaentae saattoi nyt seurata paeaestae paeaehaen: siitae saakka