... tai laehetae tappava tauti.
Mutta kuitenkin pelkaesi haen, jos siellae saunassa on joku kuollut.
"Jopa isaekin tulee", lausui vaimo iloisena, josta Vimpari oli aivan
raivostua. Karkea kiroussana oli pudota haenen huuliltaan ja toinen oli
valmiina sen takana. Lapsillekin ajatteli haen karjaista, ettae olkaa
hiljaa, minae taon sen paeaen seinaeaen, joka ensiksi aeaentaeae. Mutta jokainen
lapsi aeaensi iloisella, niin soinnukkaalla ylimmaen tyytyvaeisyyden
aeaenellae: isae! Ja kaesiae ojennettiin:
"Isae, katsokaa."
Heillae oli jokaisella korppu kaedessae.
Vaimonsa naeytteli, mitae oli tuotu: leipiae, herneitae, lihaluita, piimaeae
ja jauhoja Kurolasta ja Latulta ja Viion leski lapsille korpun kullekin.
"Jumala siunatkoon niitae hyviae ihmisiae", lausui vaimo. Istuttuaan
hetkisen vasta selveni Vimparille todellisuus ja sittenkin pysyi haen
kauan tyynenae.
"Minae en saanut mitaeaen", sanoi haen jurosti.
"Onpa meillae taas tarpeemme. Jumalalle kiitos avustaan."
"Vai Kurolalta ja Latulta tuotiin, ja Viion leski?"
"Niin, en olisi osannut odottaakaan."
"En minaekaeaen", ajatteli Vimpari, vaikka ei aeaeneen ajatustaan saanut. "En
osannut ajatella mistaeaen. On se Jumala hyvae."
Sydaemensae alkoi laemmetae, mieleen pulputa iloa, joka taeytti sen
hiljalleen reunojaan myoeten. Ja nyt se nousi yli partaitten.
Haen pelkaesi, ettei haen voi pidaettaeae tulvivaa mieltaeaen.
Pihalla, yksinaeisyydessae, kehtasi haen antaa kyynelien juosta. Ja siitae
tasaantui mieli.
Miten kirkkaalta naeytti nyt maa ja taivas ja kaikkialla akkunoista
pilkoittavat tulet ystaevaellisiltae! Oli niin hiljaista.
Haen loi kuin salaa silmaeyksen yloes taivaalle, pikimmaeltaeaen katsahtaen
aivan kuin ujostellen. Ei haen pannut kaesiaeaen ristiin, ei sanonut
sanaakaan, ei edes selvaeae ehyttae ajatusta kokoillut kiittaeessaeaen
Jumalaa. Haen oli kiittaemaettoemaen naekoeinen kuin ujosteleva lapsi, vaan haen
tunsi kiitollisuutta.
Saunasta alkoi kuulua hiljainen, hempeae-aeaeninen veisuu, ja aivan kuin
olisi pelaennyt hiljastuvansa riensi haen kiireesti sisaeaen yhtyen virteen
ennenkuin paeaesi saunaan sisaeaenkaeaen.
Vanhempien veisatessa vakavina istuivat lapset yhdessae koossa ja
kuiskivat:
"Nytpae on joulu."
"Ja lysti."
Intettiin sitten kenellae heistae hauskin on. Muuan pienemmistae, joka oli
antanut puolen korppuaan saeaestoeoen huomiseksi, sanoi haenellae olevan niin
lystin, ettei Jeesuksellakaan ole niin
|