nottavaa, kuin ettae
nakataan joululahjoja heillaekin, vaan ei kuitenkaan missaeaen ole niin
oikea joulu kuin keskikaupungilla, siellae kulki oikea joulupukki.
Millainen se oikea joulupukki oli, ei voitu selittaeae, vaan se oli vain
semmoinen, jota ei kukaan tiennyt, mistae se tuli ja missae se oli, mutta
ei juolahtanut mieleen, miksi se ei taeaellae Vaaralla kaeynyt katselemassa,
vaan ainoastaan herrastaloissa. Ja jos kerrottiin sen kaeyneen jossakin
heikaelaeisessae talossa, niin ei kukaan ottanut hetkeksikaeaen uskoakseen,
ettae se oli _oikea_.

Toistensa kanssa tekivaet lapset liittoja, kutka ja kutka yhdessae
laehtevaet keskikaupungille katsomaan illalla sitten kun joulu sytytetaeaen.

Joulu syttyi luonnossa. Taivas taehdittyi ja taehdittyi yhae tiheaemmaesti ja
sitten nousi kuu, kohosi juhlallisesti taivaan ranteelta, suurena ja
punertavana. Vaan kohotessaan korkeammalle puristautui se pienemmaeksi,
ikaeaen kuin soveltuakseen paremmin noitten pienten ystaevien seuraan,
etteivaet ne niin pienuuttaan haemmaestyisi. Ja taehdet tuikkivat ja
vilkkuivat innokkaasti, palavan innokkaasti tervehdykseksi. Ja maa
hymyili ja ihmisten lapset iloitsivat, koeyhaein lapset taeaellae Vaaralla.
Sillae nyt oli aika laehteae katsomaan keskikaupungille oikeaa joulua.

Parvissa kulkivat pienet retkeilijaet Vaaralta keskikaupungille
ihmettelemaeaen ja ihailemaan. Taeaellae oli niin sanomattoman paljon
katselemista, niin kaunista kuin olivat kuulleet saduissa kerrottavan
kristallilinnoista. Ensimmaeltae eivaet useatkaan nuoremmista saaneet
erityiseen huomioon mitaeaen, kirkas kokonaisuus haeikaeisi huomiokyvyn,
senkin mitae heillae oli. Eivaet he naehneet kuusia, ei kynttiloeitae, ei
omenia, ei koreita papereita, silmae ahmusi kaikki yhdellae kertaa. Vasta
kun olivat kuleksineet ja katselleet enemmaen aikaa ja useampaan kertaan
yhdet paikat, alkoivat he naehdae missae kauneinta oli ja mitae siinae oli
kaunista.

Latun Liisakin myoensi itsekseen, ettae taeaellae keskikaupungilla oli oikea
joulu, kaikkein oikein. Olihan haen naehnyt ennenkin taeaellae joulun, vaan
se oli unehtunut muistista ja jos ei juuri unehtunut, niin ei se niin
kirkkaana kuitenkaan paistanut mielessae, ettae se olisi voinut himmentaeae
haenen jouluaan, johon mielikuvitus edeltaepaein valoi loistoa. Mutta miten
mitaettoemaeltae tuntui nyt yksi ainoa kynttilae haenen joulukuusessaan, kun
taeaellae oli satoja, niin ainakin naeytti. Ja mitae merkitsi haenen kaksi
pipar