arin
aeidille, kaeski ostaa sillae leipiae, jotka minae sitten vein."

"No mitaes teillae on iltaseksi?"

"Leipaeae ja silakkaa ja on kai sitae maitoakin."

"Meillaepae ei ole maitoa."

"Aeitipae aikoi tuoda teille."

"Yhy. Vaan maitokinhan on syntiae?"

"Maito? Jo nyt horisette, Nikkilae kulta. Ei maito ole syntiae. Te ette
tiedaekaeaen, mikae syntiae on."

"Tiedaetkoe sinae?"

"Tiedaen. Syntiae on ... synti on ... mikae on synti?... Kaikki kuin sotii
Jumalan tahtoa vastaan,"

"Kyllae minaekin olisin sen tiennyt, vaan tiedaetkoe sinae aina, mikae on
Jumalan tahtoa vastaan?"

"Tiedaen."

"Kaikki mikae ei ole hyvaeae ja oikeaa, eikoe niin? Mutta..."

"Mitae mutta?"

"Ei mitaeaen, lapsikulta, minae taessae yritin horisemaan omiani, tekemaeaen
syntiae."

"Mutta syntihaen sekin on, kun ette ole opetellut rukoilemaan."

"On. Suuri synti onkin, kauhea synti."

Elsaa rupesi pelottamaan, niin ettae haen siirtyi ulommaksi.

"Rukoiletko sinae ahkerasti?"

"Rukoilen joka ilta ja aamu. Olen rukoillut teidaenkin puolesta joka
ilta, ja kun olette kipeaempi, niin aamullakin."

"Mitae sinae olet rukoillut minulle?"

"Terveyttae, vaan nyt rukoilen anteeksi syntiaenne, kun ette osaa
rukoilla... Voi, voi, ettekoe te koskaan ole rukoillut? Ettekoe
pienenaekaeaen?"

"Olen pienenae, silloin osasin. Nyt minae rukoilen vain sinun puolestasi."

"Mitae te rukoilette minulle?"

"Kaikkea hyvaeae."

"Miten?"

"Minae rukoilen: Elae johdata haentae kiusaukseen."

"... mutta paeaestae haenet pahasta. Sillae Sinun on valta, voima ja kunnia.
Amen",--jatkoi Elsa siirtyessaeaen taas nojaamaan Nikkilaeae vasten ja
sanoi: "Ettekoe te sitaekaeaen asti osaa loppuun? Minae rupean opettamaan
teitae..."

"Vai sanoi Montinin rouva, ettae riisiryynipuuro on syntiae", tuli
emaentaekin puhelemaan. "En minae olisi tiennyt sitae.--Ei se rouva mitaeaen
Helunasta puhunut?" kysyi emaentae uteliaana, suu naurussa ja silmaet
raepaettivaet.

"Eihaen se Elsa nyt ole rouvaa tavannut, kesaellae milloin lie ollut",
selitti Nikkilae.

"Vai niin, minae luulin tavanneen nyt, avuilla kun kaevivaet. Kyllae kai
Heluna on jo poikinut, vai mitae luulet isae?"

"Vaehaettelen."

"Mitae?"

"Olkoon kun on tai ei, sama minulle on."

"Vaan eipaes ole rouva kaeynyt kymmentae markkaa hakemassa", hyvitteli
emaentae ja katseli Nikkilaeae ja Elsaa vuoroon hyvaentuulisena. Kun
kumpikaan ei puhunut mitaeaen, sanoi haen: "Eikoes me, isae ruveta jo
syoe