arpeekseen oli saanut ja kertoi jollekin saalispaikkansa, ja
jos se oli uusi ja uhkuva laehde, niin laehti neuvottu kiireellae sinne, ja
haenen mukaansa lyoettaeytyi koko lauma. Toisinaan taas yht'aekkiae erosi
taestae suuresta parvesta pienempi osa omaksi seurueekseen ja laehti eri
teille omilla toiveillaan, tai yhtyi tuohon toiseen, tuolla etempaenae
kulkevaan.

Toisissa taloissa jaettiin lihaa, toisissa leipiae, muutamissa puuroa tai
hernekeittoa. Ja saaliinhaluinen joukko tunkeili jakopaikan edustalla
raehisten ja riidellen.

Kaesiae oli kymmenittaein ojennettuna yloes ja pyytaeviae, rukoilevia sanoja
lausuttiin seisoessa kylki kyljessae kiinni makasiinin edessae, jonka
yliseltae hyvyyttae jakavan talon renki pudotteli lihapaloja tai leipiae.
Ja aina kun pala putosi, syoeksyi joukko sitae tapailemaan, survien ja
tyrkaeten toisiaan, sadatellen ja haukkuen sitten sitae, joka pudotetun
palan onnistui saamaan! Haen muka ei ollut tositarpeessa niinkuin muut,
oli koko kesaen ollut tienistissae, sai koeyhaeinhoidolta apua tai jotakin
muuta syytae oli. Ja syytae oli joukolla vuorostaan itsekutakin kohtaan,
niin ettae jos joukon mielen mukaan olisi jaellut, niin ei olisi
tarvinnut kenellekaeaen antaa.

Kovempi tungos oli huoneen edustalla, josta jaettiin keittoa. Jokainen
koetti etukynteen pyrkiae ja astiansa ojentaa taeytettaevaeksi. Panettelua
oli kaikkia kohtaan, vaeittelyae ja riitaa.

Vaan asuinrakennuksen kamarin ikkunassa istui tavallisesti rouva
katselemassa, ja jos ei millaeaen muotoa joutanut koko aikaa istumaan,
niin ainakin kaevi toimituksen alussa ja sitten tuon tuostakin
silmaeilemaessae ja kuvaili mielessaeaen niitae ilontunteita, joita noissa
tuolla ulkona mahtoi syntyae ja olla, ja niitae Jumalan siunauksia, joita
he varmaan toivottivat antajalle. Sattui aina naekymaeaen joku tuommoinen,
joka toista tyrkkaesi syrjaeaen ja itse annin anasti. Silloin syntyi
katsojassa viha, joka pani ajattelemaan, ettae tuo on peto, jolle ei
tarvitsisi antaa ollenkaan, ei kenenkaeaen, koska se semmoinen on, ettae
toisilta vei. Ja kun semmoinen saaliinsa kanssa kulki pois kartanolta,
niin puhkesi tuota katsellessa rouvalta karkea kurkkuaeaeni, joka oli
manaava:

Uuhh!

Ja jokaista menevaeae ja saanutta arvosteli silmae, olisiko tuon tarvinnut
saada.

Oli muutamia miehiaekin. Miesten ei olisi tarvinnut saada ... ja kun
kehtaavatkin tulla apua hakemaan, muutamat oikein suuria ja vankkoja
miehiae...

Naein Karenin rouva