ihaen niillae tunnu voittoja saavan, kun on paljon
tekijoeitae, nuorempia, jotka ovat vikkeloeitae ja koneilla ompelevat, niin
kannattaa heidaen helpolla myydae. Yoekaudet istuu usein raukka tyoensae
aeaeressae, ihan on ihme miten haen jaksaakin, ettei uuvukkaan...

"Rahikainen", viskasi Nikkilaen emaentae teurastajan nimen jo ovenraosta ja
itse sisaeaen paeaestyaeaen jatkoi:

"Eikoe se nyt ole hullua etten minae muista sitae, niin tuttu mies, joka
on."

"Vai Rahikainen, en minae tunne."

"Joo se on hyvin tuttu meille. Niin kuulkaapas, kun minae menen sille
kauppaamaan lehmaeae--tiesin minae, ettei se teuraselaeimeksi ota poikivaa
lehmaeae, vaan ettae navetalle jos ottaisi, ja kun on muille osannut mennae
tarjottelemaan--niin sanoo ... se ... se teurastaja ... olipa sen nimi
mikae tahansa ... sanoo, ettae haenen nyt ei sovi ostaa. Mitae nyt? kerkesin
minae ajatella ja hyvin jo tuntui mahdottomalta kaikki. Niin on siinae
Pirilaen Fiina, Montinin piika, ja se sanoi heti, ettae heidaen herrasvaeki
ostaisi poikivan lehmaen."

Hymyssae suin ja kallella paein jaei emaentae katselemaan Viion leskeae, ettae
mitaes se sanoo. Vaan kun Viion leski ei puhunut mitaeaen, sanoi haen itse:

"Jumala asetti sen niin, ettae Fiinan piti sattua juuri siihen
ilmoittamaan, ettae Montinit tarvitsevat lehmaen. Enhaen minae muuten olisi
tiennyt."

"Eipae suinkaan", myoensi Viion leski jotain sanoakseen.

Mutta sekin kuului Nikkilaen emaennaestae samaan asiaan ja olikin paeaeihme,
ettae juuri Montinin rouva, tuo Viion lesken kehuttu ja Viion lesken
auttaja, tuli haenenkin auttajakseen, lehmaensae ostajaksi. Ja sitae haen
tarkoitti sanoessaan:

"Joo, ja Montinin rouvahan sen sitten osti."

"Paljonkos saitte Helunasta?"

"Kuusikymmentae viisi markkaa. Isae sanoi, ettae olisi siitae sietaenyt saada
enemmaen, kahdeksankymmentae markkaa, ja sitae minaekin aioin teurastajalta
pyytaeae ja vaehaen itsekseni tuumailin Montinin rouvankin luona, vaan kun
rouva ei enempaeae tarjonnut ja sanoi ettei enempaeae kannata antaa kuin sen
kuusikymmentae viisi, niin minae ajattelin, ettae tottapa ei sitten. Se on
Montinin rouva niitae ihmisiae ... ja kun sitte asiat oli naein
ohjautuneet..."

"Hyvaestikoe rouva jaksoi?"

"Hyvaesti se naeytti jaksavan, niin pulska ja komea ihminen. Ja niin
puhelias se oli ja aivan kuin vertainen. Minae sanoin, ettae siellaehaen se
meillae Viioska asuu, niin se ettae, vai siellae se asuu. Ja yhtae ja toista
siinae puhel