maeaen?" ja laehti puuhaamaan illallista supisten, ettae se oli viisaasti
ohjattu, ettei saanut maitoa.

Nikkilae taas hymyili kauan aikaa, ja Elsa kaeaentyen pois toivotti hyvaeae
yoetae luvaten huomenna tulevansa opettamaan Nikkilaeae rukoilemaan.

"Rukoiletko sinae taenae iltanakin minun puolestani?"

"Rukoilen."

"Minae rukoilen sinun puolestasi..."

Saeaeli Elsan oli Nikkilaeae ja pelkokin, kun haen kotona ajatteli, ettei
Nikkilae osaa rukoilla, ei Isaemeitaeae. Haen selitti aeidillekin asian aivan
kuin sen vuoksi, ettae aeidiltae olisi pikaisempi apu saatavissa. Mutta
aeiti selitti, ettae Nikkilae osaa rukoukset, vaan on muuta tarkoittanut.

Itsekseen jaei leski miettimaeaen Nikkilaen kohtaa. Haen on raukka saanut
paljon kaersiae. Jumala vitsoo haentae, vaan haen ei ymmaerrae, napisee vastaan
ja on jaeykkae, kauhean jaeykkae ja paatunut. Ilkkui vain aivan kuin olisi
tahtonut nauraa Jumalalle vasten silmiae, kun Haen vitsoi haentae. Mutta
kyllae taipuu vielae, Jumala naekyy valinneen haenet itselleen... Valaise,
Jumala, haenen mielensae pian ymmaertaemaeaen Sinun hyvyyttaesi, valaise meidaen
kaikkein...

Kuu paistoi kamarin ikkunasta sisaeaen, koeyhaein joululamppu, se valaisi
pienen kamarin, niin ettae erotti joka esineen, jotta saattoi toimia mitae
toimittavaa oli. Ja kun ei ollut toimia tai ei luettu, niin oli hauska
katsella ulos, kirkkautta siellae.

Kuu tuolla ylhaeaellae oli niin vakavan naekoeinen, vaan taehdet vaelaehtelivaet
kauniina, tuikkivat ja vilkkuivat alinomaa. Revontulet aaltoilivat
kiivaasti, ja vaeliin pisti pitkae saeie keskitaivaalle saakka. Elsasta
tuntui kuin olisi tuolla ylhaeaellae liikkunut hyviae henkiae, niinkuin
enkelit olisivat lennelleet taehtien luona leyhytellen revontulia
siivillaeaen ja niinkuin ne olisivat laskeutuneet maahan. Kirkasta ja
puhdastahan olikin enkelien kulkea ja niin hiljaista. Taeaellae ei
enkeleitae naekynyt, vaan varmaankin lentelivaet ne keskikaupungilla...
Miksikaehaen eivaet taeaellae?... Jos lentaeisi tuohon kadulle joku, tai tuonne
katolle... Miksikaehaen ei tullut?... Kyllae niitae oli siellae
keskikaupungilla... Minkaehaenlaista siellae oli?

Sitaepae haen sitten koko illan muisteli palattuaan keskikaupungilta,
ajatteli ja uudelleen ja uudelleen muisteli ja kuvaili kuin kaunista
unta.

Missaeaen ei ollut niin hauskaa kuin keskikaupungilla, eikae siellaekaeaen
muualla kuin Montinilla. Oli kuin kaikki, mitae haen joululta oli
odottanut, olisi kok