koko entistae
elaemaeae. Minkae vuoksi oli torattu ja riidelty. Mitae hyoetyae siitae oli
ollut. Kun elettiin, niin miksi ei eletty sovussa ja rakkaudessa, ja jos
oli pakko kuolla niin kuoltiin.

Haen katseli syrjaesilmaellae vaimoaan, joka raukka tuolla laihana ja
kuihtuneena, vaan tyytyvaeisenae makasi ja hellin silmin katseli vaehaevaeliae
vasuun.

Vaimo raukkani!

Ja tuonne haen sitten silmaesi pilttuuseen, jossa lapsilaumansa eleli
hupiaan pitaeen. Ville, kyssaeselkae, kuiskaten alkoi juuri lukea muille:

"Arabiassa muinoisin
Mies, vanha Amru, eli;
Haen oli koeyhae, kuitenkin
Luojaansa turvaeli.
Haetaensae, huolens ainian
Haen heitti haltuun Jumalan.

Joelle kerran tultuaan
Haen huomas kiven taeaellae,
Mi kiilteli kuin loistossaan
Ves'helmi kukan paeaellae.
Haen korjas kiven lystikseen,
Vei kummaksi sen lapsilleen.

Leluna lasten oltuaan
Se nurkkaan viskattihin,
Vaan pantiin lakeen riippumaan,
Kun loistons keksittihin.
Ei Amrull' ollut kynttilaeae,
Siis lyhtynae sai olla taeae.

Illalla tuli kauppamies
Ja kiven kirkkaan keksi:
'Tuo kivi myyppaes, tai kenties
Sen annat ilmaiseksi.'
'No,' vastas Amru, 'ota vaan,
Jos nauhan rinkeliae saan'.

Mies kiven otti kaunoisen,
Paeaekaupunkihin laeksi.
Sen kauppas kultasepillen
Taas muille myoetaevaeksi.
Niin rikast' vaan ei kohdannut,
Jok' ois sen ostaa mahtanut.

Naeet, kun oikein saatihin
Kirkkaaksi kulmiltansa,
Se timantiksi naehtihin,
Isoimmaks lajiansa;
Kuningas kruunuuns osti sen,
Siit' tuhansia maksaen.

Haen pidot piti koeyhillen
Nyt kruunun kunniaksi,
Myoes Amrun lapset kerjaeten
Tulivat vierahiksi.
'Lyhtymme', huusit, 'katsoppas,
Pitaevi paeaessaeaen kuningas'.

Kuningas taemaen kuultuaan
Luo viittas kauppiasta,
ja paeaetti kohta, tultuaan
Selville asiasta:
'Sae rahat anna Amrullen,
Saat rinkelisi jaellehen.'"

Muuan tytoeistae alkoi sitten selittaeae, ettae kun he kasvavat suuremmiksi
ja paeaesevaet kauas kulkemaan, niin menevaet joen rannalle ja sieltae
loeytaevaet kiven ja se kivi on timantti.

"Mutta me emme annakaan sitae kauppamiehelle, vaan viemme kuninkaalle
itselleen", keskeytti Ville.

Ja toiset myoensivaet ja joku taas jatkoi:

"Niin kuningas antaa meille hyvin makeaa leipaeae ja voita niin paljon
kuin jaksamme syoedae"--"ja