lysti. Toiset kuitenkin tuntuivat
pitaevaen sitae mahdottomana.

12

Puuhaa oli Elsallakin ollut joulua varten ja haen odotti oikein hauskaa
joulua. Mitaeaen erityistae haen ei kuvitellut, vaan odotti vain ylimalkaan
jotakin erikoisempaa, jotakin vain, joka varmaan oli tulossa. Kaikkihan
joulusta puhuivat kuin erinomaisemmasta ainakin ja kaikilla oli joitakin
aikeita tahi toimia jouluksi, muutamilla jo monta viikkoa ennen.
Hekinhaen aeidin kanssa olivat jo kesaellae paeaettaeneet keittaeae ensi
jouluna riisiryynipuuroa ja sitae varten jo silloin aeiti pani
viisikolmattapennisen saeaestoeoen paperikaeaeryssae piirongin pieneen
laatikkoon isae vainajan kirjelippaaseen. Kuta laehemmaeksi joulu joutui,
sitae useammin mieleen muistui riisiryynipuuro ja sen suuremmaksi joulun
juhlallisuus kasvoi kuin myoes kiihkeaemmaeksi sen odotus.

Ja pariapa viikkoa ennen alkoivat Elsan omatkin hommat. Haen kutoi
Nikkilaen emaennaelle sukkarihmat. Ne olivat parissa paeivaessae valmiit, vaan
sitten vielae Nikkilaelle kalvosimet. Nekin joutuivat hyvissae ajoin. Sitae
hauskempihan oli ajatella joulun tuloa, kun oli valmista. Eikae aika
valmistuksiin naehden tuntunut pitkaeltae, kun oli niin paljon vielae
hankittavaa: Vimparin kaikille lapsille, itsekullekin heistae jotakin, ja
Vimparin vaimolle ja Vimparille. Aeidille myoes. Haen mietti myoes
Ojanniemen Marille ja Marin aeidille jotakin lahjaa ja Tolo Mikolle. Halu
haenellae oli antaa joku lahja rovastille, kummilleen (jota ei ollut
naehnyt kuin kirkossa), ja Montinin rouvalle. Se jaei paljaaksi haluksi,
sillae haen ei osannut edes kuvitella, mitae naeille arvokkaille henkiloeille
antaisi, ja paljaaksi toivomukseksi muut paitsi lahjat Vimparin
perheelle, sillae muille ei haen kyennyt saamaan. Vimparin Teutorille oli
haenellae joululahjaksi vanha aapisensa ja muille lapsille joku esine
leikkikaluvarastostaan, josta suurin osa menikin lahjoihin. Vimparin
vaimolle sai haen aeidiltae vanhan hameen, jonka aeiti antoi Elsalle ehdolla
haenen edeltaepaein kysyae Vimparin vaimolta, etteihaen taemae vain pahastu.
Vimpari oli ilman jaeaedae. Aeidillae oli isossa arkussa miehenpuolen takki,
vaan sitae ei aeiti suostunut antamaan ja sanoi, ettae se on pienikin
Vimparille. Vasta viime paeivinae sai Elsa tietoon lahjan haenelle:
Nikkilaeltae puolipitoisen lammasnahkalakin. Siitae oli sitten paeaen vaivaa,
mitae haen muille antaisi, ja puuhaahan se oli sekin.

Aaton aattona oli siivoustyoetae, ka