uuhunsa
pannut eilispaeivaenae.
"Taita itsellesi nyt siitae ja jaa loput lapsille."
Vimpari taittoi palan ja sanoi:
"Taemae saeaestetaeaen aeidille ja lapset saavat taemaen. Saeaestetaeaenkoe taemae
aeidille?"
"Saeaestetaeaen", kuiskasivat lapset, jotka olivat keraeaentyneet isaen eteen
ja kirkkain silmin ja hymyssae suin katselivat niska kenossa isaeaensae
silmiin.
Aeiti vaeitti, ettei haen tarvitse, ja kehotti miestaeaen ottamaan palan
itselleen.
"Sinae raukka et ole moneen paeivaeaen saanut muuta kuin tyhjaeae piippuasi
imeae."
Vimpari jakoi lapsille leivaen puolikkaasta ja aeidille aiotusta palasta
nipisti itselleen pariksi suupalaksi ja lopun pani arkkuun takaisin.
Lapset menivaet taas pilttuuseen auringon paistamalle paikalle ja siinae
mittailivat leipaepalojaan ja katselivat ja pyoerittelivaet niitae
kaesissaeaen, ennen kuin haukkasivat aluksikaan. Hitaasti sitten soeivaet,
aivan kuin saeaestaeen, ja tyytyvaeisinae kuiskivat keskenaeaen.
Vimpari istui arkun kannella, ja katsellessaan lastensa toimia kostutti
heidaen tyytyvaeisyytensae haenen silmaensae. Haen kaeaentyi aekkiae katsomaan ulos
kartanolle, aivan kuin ei olisi kestaenyt enempaeae katsella
lapsijoukkoaan. Mielensae olikin liikutuksissaan, ettae vaekinaeisesti
kykeni pidaettaemaeaen itkun ja naurun sekaista hykaehdystae, mikae pyrki yloes
pulpahtamaan.
Lapsiparvi koeyhaen saervin, tuli haenen mieleensae.
Kartanon yli tuli Ojanniemen Sanna. Haenellae oli se hyvae sanoma, ettae
Nikkilaet ovat luvanneet saunansa Vimparin asunnoksi eivaetkae tahdo
hyyryae.
"Saankos maksaa, jos joskus jaksan?" kysyi Vimpari iloisena.
"No se on tietty", vastasi vieras.
"Tuhansia kiitoksia toimistasi, hyvae Sanna. Jumala sinulle palkitkoon ja
Nikkilaen emaennaelle ja isaennaelle", lausui Vimparin vaimo ja heltyi
itkemaeaen.
"No nytkoe sinae itkemaeaen rupeat, kun suoja saatiin ja kuoleman kynsistae
pakenemaan paeaestiin", sanoi Vimpari, vaikka itsekin pyyhkaeisi takin
hihaan silmiaeaen.
"Latun emaentae oli minulle tiukkana, kun en ole haenelle tullut sanomaan,
ettae sinae olet lapsen saanut", kaeaentyi vieras Vimparin vaimolle
puhelemaan. "Kuoleehan se onneton", sanoi emaentae ja kiireimmaen kautta
toimitti pataa tulelle. "En minae joutanut katsomaan, mitae se keittelemaeaen
rupesi, sillae kun kyselin, ettae mistae saisi asuntoa teille, niin mietti
ja mietti hetkisen ja sanoi, ettae Nikkilaessae on sauna, ja toimitti ettae
juoksun vilkkaan
|