Elsaa ja
vuoroon Nikkilaeae ja viimein kysyi:

"Mitae se oli, minae en oikein kuullut?"

Nikkilae kertasi kysymyksen semmoisenaan.

"Elkaeae te minua vanhaa narratko", sanoi emaentae leikillisen naekoeisenae.
"Riisiryynipuuro syntiae, vaehaet kai se Elsa semmoisia kyselee, hihi hihi,
te joukkoa olette."

Nikkilae alkoi Elsalta kysellae, mistae haen sellaisia mietteitae on saanut,
ja Elsa selitti takitilaan. Nikkilae vuorostaan kertoi vaimolleen
Montinin rouvan Elsalle selittaeneen ylellisyydeksi riisiryynipuuron ja
synniksi tuominneen.

"Vai niin, vai niin", arveli emaentae vakavaksi muuttuen. "Tottapa se
sitten on, kyllae Montinin rouva tietaeae, haen on jumalinen ihminen."

Sitae yhae supattaen istui emaentae sohvalle ja alkoi miettiae asiaa. Siinaepae
oli taas muuan synti, jota hekin olivat harjoittaneet. Ylellisyys on
suuri synti, ylensyoeminen ja ylenjuominen. Niin on ihminen sokea. Haenkin
oli tuuminut laittaa taksikin jouluksi riisiryynipuuroa, vaan jaei kun ei
saanut maitoa tarpeeksi. Ja taehaen asti ei ollut mennyt yhtaeaen joulua,
ettei ollut puuroa. Emaentae huokasi kallella paein sen vuoksi, kun ennen
oli ollut, mutta ei nyt ollut, lausui haen iloisena:

"Olipa toki hyvae. Se oli niin viisaasti ohjattu, ettei saanut maitoa."

Nikkilae katsoi vaimoaan pitkaeaen, paeaesti syvaen huokauksen, niin ettae
lyyhistyi kokoon aivan kuin kutistuakseen kerrassaan.

Aeiti raukka, aeiti raukka... Hyvae Jumala, ota minultakin _jaerkeni_, jos
tarpeelliseksi katsot saeilyttaeae minussa hengen kipinaeae... Armahda sillae
_minua_ laupeutesi taehden, joskin vanhurskauttasi tahdot minussa
osoittaa muille pahoille pelotukseksi...

"Rukoiletteko te, Nikkilae?"

Nikkilae hymyili samalla tavalla kuin Elsa oli haenen naehnyt usein
ennenkin hymyilevaen ja joka oli haenestae niin pahan naekoeistae, ettae haenen
mielestaeaen olisi pitaenyt Nikkilaen noin panna, kun koski kipeaeae. Ja sen
vuoksi Elsa aina aekkiae kaeaentyi muualle katsomaan.

"En minae osaa rukoilla", sanoi Nikkilae.

"Ohhoh! Ja noin vanha mies."

"Niin, vanhathan ne eivaet osaakaan rukoilla, lapset vain."

"Osaapahan aeitini."

Nikkilae ei virkkanut mitaeaen ja vajosi mietteisiinsae. Vaehaen vaeliin haen
hymyili omituista hymyaeaen, joka vaivasi Elsaa, niin ettae haen yritti
laehteae pois, vaan Nikkilae kysyi:

"No, Elsa, sanoiko aeitisi, ettae riisiryynipuuro teille on syntiae?"

"Ei sanonut mitaeaen, vaan kun pyysin, niin lupasi rahan Ojanniemen M