aat
kartiinit, piirongin paeaellae valkoinen liina ja saengyn paeaellae aesken pesty
ja silitetty peitevaate. Ja kun oli siivottu perinpohjin, oli ilma kevyt
ja raitis. Minkae Elsasta tuntui tavallista erilaisemmalta nyt, sen
ikaevaempi ja oudompi oli. Oli aivan kuin jotakin olisi ollut poissa ja
joka ei enaeae tullut, vaan jota tuntui olevan kaikkialla muualla.

Oli niin hiljaistakin nyt ulkona ja taeaellae sisaellae. Aeiti puuhaili
pientae, mitae vielae oli, ja pimeaen tultua istui kartanon ikkunan aeaereen
katsellen ulos kirkastuvaan kuutamoon. Elsa meni vierelle seisomaan
nojaten aeitiin ja kaesi aeidin kaulalla. Heillae ei ollut mitaeaen
puhelemista.

Saunan pienestae ikkunasta naekyi savustuneen lasin laepi himmeae valo.
Elsasta tuntui kuin olisi Vimparilla siellae saunassa ollut
erinomaisempaa, hyvin hauskaa. Mutta Lampisella tuolla oli kirkasta ja
siellae haeaeraettiin toimessa, naeki varjoista.

Olikohan siellae riisiryynipuuroa?... Oli kait, kun siellae syoetiin
muulloinkin sitae...

Sinne jaei Elsan silmaet ja ajatuksensa alkoivat hakea aivan omin
valtoinsa. Tietaemaettaeaen haen aeaeneen lausui vihdoin:

"Kun isae elaeisi vielae!"

"Haen elaeae, kultani, Jumalan luona taivaassa. Ja sinne paeaesemme mekin,
kun elaemme rakastaen Jeesusta, jonka syntymaejuhlaa me nyt vietaemme",
vastasi aeiti vaeraehtelevaellae aeaenellae ja nousi istumasta toimittaen
lamppuun tulen ruvetakseen lukemaan. Haen luki aeaeneen Testamentista
Jeesuksen syntymisestae.

Siinae oli kaunista Elsan mielestae. Haen oli lukenut siitae koulussa ja
opettaja selittaenyt, niin ettae haen muisti osan luvusta ulkoa, vaan ei se
ollut koskaan painunut huomioon niin kuin nyt. Haenen ajatuksensa tarttui
muutamaan kohtaan, siihen kun enkeli puhutteli paimenia. Ja sitae haen jaei
kuvailemaan. Oli viheriae lakeus, niinkuin sileaeae ketoa, jonka toisessa
laidassa oli korkea metsaekunnas. Siellae istuivat paimenet, karja lepaeili
kedolla, hyvin paljon lampaita niinkuin muutamassa kuvassa oli naehnyt.
Paimenet olivat nuoria, kauniita poikia, kapeat kasvot ja suora nenae.
Heillae oli kaeyraepaeiset kepit kaedessae. Metsaestae tuli enkeli, jolla oli
lumivalkoiset kimaltelevat siivet ja sininen silkkipuku, pitkae keltainen
kiharatukka, otsa valkoinen. Haen tuli paimenten keskelle. Koko taivas
punotti kauniin vaerisenae, kuin vaelistae kesaeiltoina taivaan ranta, ja
metsaessae punotti puitten vaelitse. Enkeli puheli paimenille ja sitten
ilmestyi pienia