n
kelkasta mukaansa ja tuvan oven auki saatuaan kysyi jo ennen kuin itse
sisaeaen paeaesi:

"Mitenkaes taeaellae isae jaksaa?" Ja suu oli hymyssae ja silmaet raepaettivaet.

"Mikaes se on valmiilla jaksaissa", vastasi Nikkilae, ja emaentae nauraa
hihitti.

"Valmiilla hihi hii", pani haen vielae, mennessaeaen puita hakemaan sisaeaen.

Iloisena ja tyytyvaeisenae haen toimi ja haeaeraesi.

"Panemme ensin, isae, uunin laemmetae ja sitten me syoemme, isae."

Syoedessae eivaet paljon puhelleet, sillae emaentae leukaansa liikutellessaan
ei kuullut mitaeaen. Vaan iloisella mielellae emaentae oli ja sanomattoman
tyytyvaeisen naekoeinen. Nikkilaeae oikein vaivasi, kun ei saanut jo tietaeae,
mikae hyvae onni aeitiae oli nyt kohdannut.

Emaentae syoetyaeaen pani kaetensae ristiin ja jotakin supatti. Se oli vanha
tapansa, tuohon supatukseen asti, vaan taemae oli myoehempi lisaeys.

"Kiitoksia, isae, ruuan edestae", sanoi haen miehelleen niiaten samalla.

Se oli myoes vanha tapa. Monta kertaa Nikkilae oli hymaehtaenyt tuolle, vaan
ei se koskaan ollut niin kummalliselta tuntunut kuin nyt, melkein kuin
ivalta. Haenestae tuntui se niin pahalle, ettei ilennyt puhua siitae
mitaeaen, vaikka ensin aikoi.

"No mitenkaes kauppa kaevi?" kysyi haen vain.

"Joo hyvin. Kuulehan, kun minae ensin menin ... menin, no mikae se nyt
onkaan se teurastaja?"

"Et sitae muista?"

"No juurihan minae sen muistin, ihan aesken, vaan mikae lie temmannut
muististani nyt sen."

"Voi aeiti raiska!"

"Mitae?"

"Rahikainen."

"Niin, Rahikainen ... eikoe se nyt ole hullua, etten minae sitae muistanut,
niin tuttu mies?"

"Sitaehaen minaekin taessae ihmettelen."

"Mitae?"

"Niin ettae mitaes sitte?"

"Niin. Niin se tuumaa, ettae ei sovi haenen ostaa, kun se on poikiva
lehmae, niin ei siitae ole teuraselaeimeksi, ja navetalle haenen ei kannata
ottaa, kun haenellae on tarpeeksi lypsylehmiae ja paraita laatuaan, ettei
niistae raahi menettaeae, vaikka joku niissae onkin, joka on myoehaeinen.
Mutta siellae oli lihan ostossa Pirilaen Fiina, joka on Montinilla
piikana, ja se sanoi, ettae heidaen herrasvaeki ostaisi poikivan lehmaen. No
minae sinne heti ja siellaehaen syntyi kaupat."

"Valmiit kaupat?"

"Niin."

"No miten ne sian saekissae ostivat?"

"Mitae?"

"Ettae miten ne naekemaettae ostivat?"

"Niin, no eihaen siinae muuta ollut, kuin ettae rouva kyseli, onko se hyvae
lehmae, niin minae selitin miten vanha se on, mitae lypsaeae ja san