kin juuri ajtteli, kun kartanolle tuli oikein suuri
mies, Vimpari, ja astui kartanon alakyoekin luo, jossa joukolle jaettiin
hernekeittoa. Tyhjae pussi oli haenellae lutistuksissaan kainalossa. Rouva
vetaeytyi pois ikkunasta ja katseli etempaeae, kun Vimpari hetken
katseltuaan kaeaentyi takaisin ja meni pois toellistellen kartanon yli
kulkiessaan ikkunoihin.

Naeytti oikein iljettaevaeltae mieheltae tuo Vimpari, aivan kuin mikaehaen
roetkaele. Leveae oli otsa ja poskipaeaet pongottivat korkealla, kasvot
olivat harmajat ja karkea parran saenki leukapielessae ja huulessa. Silmaet
olivat pienet, katse hidas, vaan etsivae. Tuntui rouvasta kuin olisi
Vimpari katsellut, mitae ikkunasta haen yoellae parhaiten paeaesisi. Huonossa
puvussa haen oli, joka lisaesi kaameutta haenen muodolleen. Nuttu oli aivan
kuin paikoista tehty, tummansinisistae, mustista ja harmaista, ja
muutamat paikanliepeet irti lepattivat. Housut olivat ehyet, vaan naeytti
hyvin pahalta, kun lahkeet olivat vedetyt kureelle sukanvarsien alle,
jotta kintut naeyttivaet hyvin ohuilta, kun vielae jaloissa oli suuret
toeppoeset. Paeaessae oli liasta kiiltaevae kesaelakki, jonka alta riippui pitkae
tukka niskaan ja poskille korvat peittaeen. Hartiat olivat kumarat ja
kaeynti notkahtelevaa.

Rouvasta tuntui oikein hyvaeltae, kun Vimpari meni.

Hyi, kun muutamat ihmiset ovat pahan naekoeisiae. Pelottaa kaukaa
naehdessaeaenkin niin, ettae vapisuttaa. Jos tuommoinen tulisi huoneeseen
... tai yoellae murtautuisi sisaeaen. Aivanhan kuolisi kauhusta. Miksi haentae
pelottikin, ettae Vimpari joskus tulee. Hyi, oikein vaerisytti. Minkaehaen
taehden piti olla tuommoisia ihmisiae. Poliisien pitaeisi hyvin tarkasti
vartioida tuommoisia, sillae ne milloin tahansa voivat ahdistaa
rauhallisia ihmisiae.

Soma se oli, ettae Abe oli tuollaisen miehen lapsi, ei olisi uskonut ...
niin siivo ja kiltti, niin erittaein siivo.

Rouva istuessaan taas ikkunaan huusi Abea luokseen.

Abe oli niin sievae. Pienet haenenkin silmaensae olivat, vaan niin saevyisaet.
Kasvoissa oli jotakin karkeata vielae, aivan kuin ei olisi ahva vielae
laehtenyt, vaan niska oli valkoinen kuin lumi ja kaunis, niin kaunis
niska, ettae rouva ei malttanut olla suutelematta sitae. Kaesissae oli
muutamia syyliae, vaan hipiae oli hieno ja valkoinen. Ja vaikka naekyi
Abessa vielae yhtae ja toista merkkiae entisyydestae, oli haenessae kuitenkin
niin paljon jo sievistynyttae naeoessae ja kaeytoeksessae, ettae saattoi oll