tallessa pitaeae.

"Vie sinae aeidillesi taemae, minun aeitini kaeski antaa Viioskalle sen
talteen", lisaesi Mari.

Hyvillae mielin sen Elsa veikin, vaan mieli oli kuitenkin surullinen,
sillae eihaen nytkaeaen voinut saada riisiryynipuuroa, kun piti odottaa ja
jos joku tuli perimaeaen.

Mutta aeiti kaeskikin rahan viedae kokonaan Marin aeidille.

"Marin aeiti on koeyhempi kuin minae ja kivuloinen ihminen. Ja kun sen Mari
loeysikin, niin sen Jumala Marin aeidille on tarkoittanut", sanoi aeiti.
"Meillae on mitae tarvitsemme, sillae minae olen terve ja kykenen tyoehoen."

Aeiti oli niin iloinen, ettei Elsa ollut koskaan naehnyt haentae niin
iloisena.

Jaentin emaentae oli maksanut enemmaen kuin Viion leski osasi toivoakaan.

"Noin hyvaestae kankaasta kannattaa maksaa", oli Jaentin emaentae sanonut ja
luvannut tyoetae niin paljon kuin Viion leski ehti tehdae.

"Nyt minae voin ansaita niin paljon, ettae saat kulkea vielae koulussa
taemaen vuoden", sanoi aeiti hyvaeillen Elsaa.

Hyvaehaen sekin oli Elsan mielestae, vaan se, mitae haen niin kiihkeaesti oli
toivonut, jaei saavuttamatta, ja se mieltae alensi.

Melkein itkien sanoi haen aeidille siitae, kun ei saanutkaan rahaa, ettae
olisi riisiryynipuuroa saatu ja ettae haenellae oli ikaevae isaeae.

"No minne sinae nauhasi panit?"

"Annoin niille pakanarouville."

"Mille pakanarouville?" kysyi aeiti nauraen.

"Joille tekin olette kutonut kangasta", ja Elsa selitti minkae taisi.

Aeiti ymmaersi pian asian, vaan uutta haenelle oli se, ettae haen oli ollut
seuran palveluksessa tietaemaettaeaen. Se ei kuitenkaan paeaessyt himmentaemaeaen
isosti haenen hyvaeae luuloansa Montinin rouvasta, sillae olihan rouva siinae
tehnyt hyvin, ettae oli haenelle kankaat kudottaviksi toimittanut.

"No elae ole, Elsa millaesikaeaen. Hyvinhaen se oli tehty, ettae annoit nuo
nauhat niille rouville. Ne keraeaevaet varoja laehettaeaekseen Jumalan sanan
saarnaajia niihin maihin, joissa vielae elaeae ihmisiae, jotka eivaet
Jumalasta mitaeaen tiedae, vaan palvelevat jumalinaan kiviae, puita, elimiae,
aurinkoa, kuuta ja taehtiae. Kyllae Jumala palkitsee antisi."

Niinhaen ne olivat rouvatkin sanoneet ja sitaehaen Elsakin oli luullut, kun
rahan loeysivaet, ettae Jumala salli sen nyt palkinnoksi loeytaeae. Mutta nyt
haen uskoi kuitenkin, ettae Jumala oli sallinut sen Ojanniemen Marin
aeidille, kun Mari oli sen rahan huomannutkin. Ja Elsa saeaeli Marin aeitiae,
joka oli koeyhae ja kivulloin