marin lattian kuurausta ja mattojen
puistamista. Ja saman paeivaen illalla he Ojanniemen Marin kanssa
valmistelivat avuille laehtoeae aattoaamuna, josta jo kauan ennen oli ollut
puhetta heillae. Elsa laehti vain kumppaniksi Marille ja heillae oli puhe,
ettae jos paljon saavat, niin antavat kaikille. Paljon he toivoivat
saavansakin, niinkuin se tyttoe, josta Mari oli tiennyt kertoa. Se tyttoe
oli rukoillut aatonaattoiltana Jumalaa ja aaton aamulla heraetessaeaen, ja
kun laehti avuille, niin oli ensimmaeisestae talosta heti saanut niin
paljon, ettae ei ollut jaksanut kantaa, vaan oli pitaenyt kelkalla hakea.
Sillae tytoellae oli riittaenyt antaa sitten kaikille koeyhille. Ei ollut
loppunut, vaikka kuin paljon olisi jakanut leipiae ja lihaa ja herneitae
ja kaloja ja kaikkea mitae se oli saanut, ja kaikkea se olikin saanut.
Lihapalanenkaan ei ollut pienentynyt, vaikka kuin paljon olisi
leikannut, ja kun limpun oli se tyttoe antanut jollekin, niin oli sijaan
heti ilmestynyt toinen. Herneitae kun oli vasusta mitallisen ottanut,
niin oli vasu jaeaenyt sittenkin kukkuralle, niinkuin oli ollutkin. Maitoa
kun kannusta kaasi, niin oli kannu heti parrastasalla, kun pystoeoen
nousi. Tyttoe oli vain aina siunannut, kun oli antanut. Heillaekin oli
kelkka kysyttynae valmiiksi. Mutta kukaan ei tiennyt taestae heidaen
hommastaan, jolla he aikoivat ilahduttaa kaikki. Mari se varsinaisesti
taetae puuhasi ja oli enempi siihen kiintynyt kuin Elsa, joka kyllae oli
asiasta huvitettu ja sen taehden hyvinkin toimessa, vaan piti aivan kuin
eri asiana joulun mukana tulevan ilon ja hauskuuden, tuon erinomaisen,
jota haen odotti, sillae se oli kotoista, haenelle ja aeidille vain, ja se
oli kuin tuon riisiryynipuuron mukana.

Aattoaamulla kun haen heraesi, tavallista varemmin, tuntui kuin tuo, mitae
haen oli odottanut, olisi nyt hyvin laehellae, aivan kuin tuolla ulkona,
tuolla kadulla, josta kuului kulkusten helinaeae, jotka helisivaet
erilailla kuin ennen ja tuntui aivan kuin joulu olisi ollut
laskeutumassa kartanolle valkenevan paeivaen kanssa.

Elsa oli rukoillut aamulla heraetessaeaen hartaasti ja toivolla--avuilla
kaeynnin vuoksi. Taemaekin asia innostutti nyt haentae enemmaen kuin ennen.
Tuntui aeaerettoemaen hauskalta jakaa kaikille. Tolpan muori, joka kesaellae
oli haekillae vahtina, Priita Kaisa, joka raukka on niin vaivainen, sokea
Olli, Kero Tapani ja kaikki koeyhaet tulevat pyytaemaeaen ja he antavat
oikein paljon heille kaikille ja ne k