peaisin
vaikka teille, Tikleenin komesrootti, hevoseksi: vetaeisin tavaranne
laivarannasta kauppaanne. Ja lyoedae saisi, jos laiskaksi naekyisin. En
minae tyoetae saeikaehdae. Toimittakaa vain vaikka alustan luontia, sitae minae
olen tehnyt ja vesi on suussa herahdellut sitae tehdessaeni, kun olen
ajatellut, ettae taemaenkin tyoen palkkana on leipaepala suuhun lapsilleni.
Olipa tyoe nenaelle tai hartioille kaeypaeae, kyllae minae teen ja iloisella
mielellae, kun vaimoni ja lapsiraukkani ruokaa saavat, ettei tarvitse
niiden naelkaeaen kuolla."

"Vaan ymmaertaeaehaen Vimpari, ettae jos taeaellae ruvettaisiin apua antamaan,
elaettaemaeaen terveitae, tyoehoen kykeneviae miehiae, niin saisivat
kykenemaettoemaet naelkaeaen kuolla. Meillae on valta auttaa ainoastaan
kykenemaettoemiae", selitti joku.

"Niin kuuluu ja niin on. Ja Jumala paratkoon, minae olen terve ja riski.
Vaan tyoehoen kykenemaetoen minaekin olen, kun ei ole tyoetae. Ja minulla on
suuri lapsilauma."

"Mitae laittelee viattomia kaersimaeaen, kun niitae ei kykene elaettaemaeaen, se
on synti", sanoi komesrooti Tiklen mahtavasti, ja toiset lausuivat
siihen hyvaeksymisensae ja jotka eivaet lausuneet, olivat sen naekoeisiae,
ettae komesrooti oli viisaasti sanonut.

Silloinpa teki Vimparilla mieli liikutella noita herroja. Kiehui ja
kuohui sydaemessae. Sanojaan haen ei voinut pidaettaeae, vaikka hyvin tyynellae
ja ivallisella aeaenellae puhuikin.

"Eipae komesrootikaan elaetae sitae Ojanniemen Sannan tytaertae, joka on
teidaen lapsenne. Koeyhae ja kivulias aeiti sen elatuksesta saa huolen
pitaeae. Ja koeyhaeinhoitolahan sen maksaa siitae teidaen kuuromykkae-poikanne
hoidosta, jonka Sederholmin neitsyt..."

Silloin Vimpari toimitettiin ulos.

Nyt haen tuota muistellessaan katui. Mitae haenen tarvitsi mennae
muistuttamaan ketaeaen. Eihaen se haenen tilaansa auttanut, pahensi vain. Ja
haenen syynsaehaen se todellakin oli, ettae noita viattomia oli tullut
maailmaan kaersimaeaen. Vaan sitae tulee sanotuksi vihassa ja
kyllaestyksissaeaen, niinkuin haen oli vaimoaankin syyttaenyt tuosta samasta,
mistae johtokunnan herrat haentae. Kaikkein vaehin syytae vaimossa oli. Eikae
haen sitae koskaan toden teolla ollut tarkoittanut, vaikka sillae aeaenellae
tuli sanoneeksi.

Katumamielellae haen oli kovalla, ettae oli niin vaimoaan kohdellut, ja
ajatteli, miltae siitae oli mahtanut tuntua, kun se haeneenkin niin pistaeen
ja vihloen pani. Ja tuosta haen tuli ajatelleeksi taas