kakkuaan. Eikae nuo paperit, joita taeaellae oli kuusissa, olleetkaan
samanlaisia kuin oli apteekin tunkiolla, josta haen pimeaen haemaeraessae oli
intoksen jaelkeen kaeynyt kopeloimassa. Ja haentae melkein haevetti, kun oli
inttaenytkaeaen muille, ettae heillae oli yhtae oikea joulu kuin missae tahansa
keskikaupungilla. Oli toki hyvae, ettei haen ollut nyt niitten kanssa,
joille oli vaeittaenyt. Jos sattui niitae vastaan tulemaan, niin karttoi
haen kohakkaa sattumasta, etteivaet pilkkaisi.

Liisa oli Viion Elsan ja Ojanniemen Marin kanssa. Heillae oli ollut jo
aikoja puhe, ettae menevaet yhdessae ja vievaet Vimparin lapsetkin joulua
katsomaan. Elsan taluttamana kulki Ville ja Kristiina, Mari talutti
Teutoria ja loppuja veti Liisa kelkassa.

"Eikoestaeaen voi missaeaen muualla olla oikeaa joulua kuin taeaellae?" sanoi
Liisa tovereilleen, aivan kuin joku muu joskus olisi haenelle vaeittaenyt
toisin.

Elsa ja Mari vakuuttivat, ettae ei voi olla. Ja kaikki kolme aina
ihmettelivaet tultuaan talon kohdalle, jossa verhottomista ikkunoista
naekyi kuusi monine pienine ja monivaerisine kynttiloeineen, hedelmineen,
kuivine, kauniine nauhoineen, kimallellen kullalle ja hopealle, ja
kuusen laeheisyydessae liikkuvaksi ihmeen sieviin pukuihin puetuita
lapsia, jotka kuusesta ottivat hedelmiae tai muuta.

Tytoet viittasivat holhokeilleen.

"Katsokaa, lapset, kuinka kaunista!"

Lapset kelkassa samoin kuin talutettavatkin katselivat viitattuun
suuntaan, vaan eivaet puhuneet mitaeaen ja hetken katseltuaan vilkuilivat
muualle. Heistae oli kaikki niin kummaa, ettae joulukuusi ei ollut
kummempi kuin kuutamossa kimalteleva vesitorvi jossakin rakennuksen
nurkassa tai joku ohijuokseva koira. Mutta kun kulki ohi joku
taehtipoikaseurue, niin silloin ojentuivat koko lapsijoukon kaedet
sinnepaein ja Villestae alkain nuorimpaan asti sanoivat he:

"Aappo tuolla!"

Ja syntyi heissae levottomuus, joka oli purkautua nurinaksi ja itkuksi ja
jonka tyynnyttaemiseksi oli taeysi tyoe tytoeillae vakuutellessaan kaikki
kolme, oikein houkuttelemalla, ettei siinae ollut Aappoa. Mutta heidaen
selityksensae, ettae Aappo ei taenae jouluna ole enaeae taehtipoikana, vaan
kylaessae ottopoikana, ei lapsissa tuntunut, sillae he taehystelivaet
kaikkialle naehdaekseen taehtipoikia ja niissae Aapon.

He tulivat Montinin luo ja siellae oli kaunis joulukuusi, tyttoejen
mielestae kauniimpi kuin missaeaen muualla. Ja niin kirkasta oli siellae
sisaellae, ettae Ojannie