patti. Hyvaeae ja hauskaa haenellae oli kerrottavaa, sillae haen voivotti
myoetaeaensae.

"Voi voi Elsa, katso!" sanoi haen aekkiae pysaehtyen ja viitaten maahan.

Siinae oli kahden markan raha! Molemmat katselivat sitae kuin koreata
matoa, koskematta siihen. Mutta iloisia he olivat.

"Ole sinae Elsa taessae, minae juoksen kysymaessae minun aeidiltae ja sinun
aeidiltae, ettae saako sen ottaa, ja jos saa, niin sinae saat markan ja minae
markan", haekelsi Mari toimessaan ja niin laeksi juoksemaan, ettae kintut
vilisi, kun Elsa oli suostunut tuumaan.

Elsa seisoi rahan aeaeressae ja odotti sykkivin sydaemin Maria takaisin.
Moneen kertaan kerkesi haen ostaa viisi naulaa riisiryynejae ja keittaeae ne
puuroksi ja iloita siitae, mitae aeiti kertoisi isaestae. Kun Mari naekyi jo
tulevaksi etaeaeltae, juoksi ja polvet vilkkui, niin teki mieli ottaa raha
ja laehteae vastaan.

Vaan jos ei olekaan luvattu, ajatteli haen ja seisoi toimetonna.

Montinin Jori ja muita poikia astui sieltae takaapaein. Kun Elsa heidaet
huomasi, pelotti haentae kovasti, ettae oli jaettaeae rahan siihen ja laehteae
kaevelemaeaen pakoon. Mutta Marikin oli jo laehellae. Elsa jaei paikoilleen ja
pani jalkansa rahan paeaelle.

"Aha!" sanoi muuan poika. "Kenen olet tyttoe?"

Elsa ei vastannut.

"Kenen olet tyttoe? Sanotko vai tahdotko selkaeaesi?"

"Viion", sanoi Elsa ja koetti siirtyae uhkaavan pojan edestae pitaeen
kuitenkin toista jalkaa paikallaan.

"Mitaes sinulla on jalan alla?"

"Raha, jonka loeysimme Ojanniemen Marin kanssa. Mari meni kysymaeaen, saako
sen ottaa."

"Vai niin. Saa sen ottaa", sanoi se uhkaava poika, toeykkaesi Elsaa ja
otti rahan.

Toiset pojat olivat riemuissaan.

"Pojat, ostetaan karamelleja", huusi muuan.

Mutta Montinin Jori otti pojalta rahan ja toi Elsalle, joka apealla
mielellae astui juoksevaa Maria vastaan. Hyvillaeaen olivat molemmat tytoet,
se on tietty, ja Joria toisilleen kiitettiin.

"Emmekoe tykkaeae Jorista?"

"Tykkaeaemme."

Ja Jorista he sitten puhelivat unehuttaen loeytaemaensae rahan melkein
tykkaenaeaen.

"Sinun aeitisi ei ollut kotona, vaan minun aeitini sanoi, ettae saa sen
rahan ottaa, vaan sitae pitaeae saeilyttaeae jonkun aikaa, jotta jos sattuisi
kuulemaan keneltae se on pudonnut.

Eihaen sitae tiedae, vaikka olisi pudonnut joltakin koeyhaeltae tyttoeraukalta,
joka oli menossa asialle. Niin sanoi minun aeitini."

Mari ja molemmat olivat hyvin toimessaan, ettae joo, kyllae se pitaeae