ein sanoi muuan rouva:

"Parempi olisi, jos lahjoittaisit nuo nauhat meidaen seuralle, joka
kokoaa rahoja pakanaraukkoja varten, kuin ettae kaeytaet turhuuteen.--Onko
aeitisi terve?"

"On, kiitoksia", vastasi Elsa, joka luuli, ettae sitae kysyttiin niinkuin
tavallisesti.

"No ei se sitten tarvitse riisiryynipuuroa, etkae sinaekaeaen."

Ja sitten puhuivat ne jotakin ylellisyydestae ja pakanoista, joille
pitaeisi toimittaa valkeutta. Semmoista hyvin paljon, jota Elsa ei
ymmaertaenyt ollenkaan. Lopuksi sanoi joku:

"Sinaekin, lapsi kulta, tekisit hyvin kauniisti, jos lahjoittaisit naemae
nauhat sitae varten. Jumala taivaassa siunaisi sinua siitae ja palkitsisi
sen sinulle monin kerroin."

Elsa ojensi nauhatukkonsa sille rouvalle, joka naein sanoi, sillae
mielellae kuin olisi se _pitaenyt_ antaa.

"Kas niin. Sinae olet ymmaertaevaeinen tyttoe", sanoi rouva taputellen Elsaa
poskelle, ja toinen rouva antoi haenelle nisuleipaevasusta pari pientae
makean naekoeistae kakkaraa.

Elsa niiasi kiitokseksi ja toisen kerran hyvaestiksi.

"Sano aeidille, ettae sinae olet antanut nauhasi pakanaseuralle", lausui
Montinin rouva.

Siinae uskossa Elsa oli, ettae haen teki jonkun hyvaen tyoen, kun rouvat
haentae kiittelivaet ja hyvaeilivaet, vaan sen enempaeae haen ei ymmaertaenyt.
Mutta riisiryynit jaeivaet nyt saamatta ja siitae oli paha mieli.

Allapaein asteli haen kotiinsa paein kouran silmaessae kaksi penniae.
Kirkkaita ne olivat, vaan eihaen niillae saanut riisiryynejae. Ei haen
tiennyt paljonko ne maksavat, vaan kalliiksi haen niitae luuli, ettae
vaehintaeaen pitaeae olla kai kymmenen penniae.

Matkalla tapasi haen Ojanniemen Marin, joka tuli apteekista ostamasta
Snellmanin rouvan koliikitroppia aeidilleen, joka oli kipeae.

"Tiedaetkoe, Mari, paljonko riisiryynit maksavat?"

"Tiedaen, veikkonen, monta monituista kertaa olen kaeynyt meidaen talon
emaennaelle ostamassa. Viisi naulaa markan", selitti Mari.

Elsa melkein kuin haemmaestyksissaeaen katseli pennejaeaen.

"Voi lapsikulta, ei noilla saa yhtaeaen ryyniae", sanoi Mari kovalla
aeaenellae.

Tiesihaen sen Elsakin jo ja yhae masentuneemmaksi mieli painui. Haentae
vaivasi Marin iloiset kertomukset, missae he olivat olleet leikkimaessae ja
mihin nyt aikoivat. Sen vuoksi poikkesi haen toiselle kadulle paeaestaekseen
Marista. Vaan taemae tuli myoes samaan matkaan huomaamatta, kun oli niin
kiintyneenae kertomukseensa. Vyoetaeryksistae piteli haen Elsaa ja kertoa
ru