isessa talossa oli avain poissa kyoekin ovelta eikae
yhtaeaen ihmistae naekynyt. Kolmannen talon kartanolla leikki lapsia ja ne
keraeytyivaet haenen ympaerilleen kyselemaeaen kaikkea. Muutamat heistae
luulivat haentae mustalaistytoeksi ja se haentae haevetti, ettae oli itku
tulla, kun paeaesi kadulle.

Talosta taloon kulki haen, saamatta kaupaksi vaehintaekaeaen. Kaikkialla
ihmiset olivat ylpeitae, eivaet olleet naekevinaeaenkaeaen. Ei tarvitse,
sanoivat, katsomattakaan nauhaa.

Muutamassa talossa rouva kuitenkin katseli ja vei Elsan sisaehuoneeseen.
Siellae oli rouvalla nauhaa kudottua ja kudottavilla monenlaista.

"Kuka rouvalta ostaa?" kysyi Elsa, toivoen ettae haenkin saa myydyksi.

"En minae kaupaksi kudokaan, lystikseni. Minae panen naemae naeytteille
maanviljelysnaeyttelyyn, joka pidetaeaen syksyllae taeaellae."

"Saako sieltae mitaeaen?"

"Ei sieltae rahaa saa, vaan kiitoslauseen, jos on hyvaeae tyoetae.--Minae
ostan sinulta vaehaen taetae nauhaa, paljonko sitae maksaa?"

"En minae tiedae."

Rouva leikkasi pienen palan ja antoi kaksi penniae.

Elsa laehti hyvillaeaen. Rouva oli muutenkin ollut hyvae ja vielae ostanut
vaehaesen. Haen alkoi taas toivoa uudestaan.

Muutamassa talossa istui paljon rouvia ulkona puutarhassa, toiset
ompelivat ja toiset kutoivat sukkia. Elsa meni sinne. Siellae oli
Montinin rouvakin.

"Ostetaanko nauhaa?" kysyi haen ujostellen ja syvaeaen ensin niiattuaan.

"Nauhaa. Jaha. Kaunista nauhaahan sinulla onkin. Kenen sinae olet tyttoe?"

"Taemaehaen on Viion tyttoe", sanoi Montinin rouva.

"Vai niin. Minae muistelinkin, ettae kenen naekoeinen taemae on. Minae tunnen
Viioskan. Missae aeiti on?"

"Kotona."

"Mitae se tekee?" kysyi Montinin rouva.

"Kutoo kangasta."

"Joo, sehaen kuuluu olevan mainio kankuri", sanoi muuan.

"Viioskahan se on kutonut meidaen seurallemme kankaita", selitti Montinin
rouva.

"Mitae varten sinae olet taetae kaupittelemassa?" kysyi muuan rouva.

"No, ettae saan rahaa."

"Mitae sinae rahalla teet?"

Elsa mietti vaehaen aikaa ja sanoi sitten:

"Ostan riisiryynejae, ettae keitaemme riisiryynipuuroa."

Toiset paeaestivaet helakan naurun ja toiset katselivat pitkistaeaen toisiaan
hyvin haemmaestyneen naekoeisinae. Elsa luuli, ettae haen on jotakin rumaa
sanonut, ja karahti poskiltaan kuumaksi. Rouvat alkoivat kiivaasti
puhella keskenaeaen, josta Elsa ei ymmaertaenyt, kuin se oli ruotsia. Vaan
hyvin kummastelevilta rouvat naeyttivaet.

Viim