et kivelle istumaan.

Niin asuksi Elsan ajatukset Mikon luona siellae metsaessae paeivaet
paeaestaensae. Ja illalla tuntui ikaevae, jos Mikko sattui menemaeaen niin ettei
haen sitae naehnyt. Aamulla haen muisti haenet ensimmaeiseksi ajatuksekseen.
Ja aamusella haen piti varansa, ettei Mikko naekemaettae ohi paeaessyt. Ja
nauroivat toisilleen tervehtiessaeaen oikein ystaevaellisesti. Elsa saattoi
Helunankin nyt aina etemmaeksi niin kauas, ettae kuuli kolkutuksen
metsaestae.

Nyt jos joskus menisi Karjasillan taakse, niin haen ei kiertaeisikaeaen,
vaan menisi suoraan ja kaevisi Mikon luonakin. Sitten kun haen on saanut
nauhansa kudotuksi, ettae vaehaen aikaa tulee, niin kaeypi haen Mikon luona
ja ottaa Ojanniemen Marin mukaansa.

Jos haen olisi Mikon tytaer, ajatteli haen usein ja kuvaili, miten olisi
hauska haenellae.

"Onko, aeiti, Mikolla lapsia?" kysyi sitten kerran.

"Ei, eihaen sillae ole vaimoakaan."

Se ei Elsasta tuntunut miltaeaen, ettei Mikolla vaimoa ollut, vaan se
saeaelitti, ettei haenellae ollut tyttoeae tai poikaa.

"Voi jos minae olisin Mikon tyttoe! Minae kaevisin aina haenen luonaan siellae
kankaalla ja illalla menisin vastaan ottamaan aivan sinne
oeljymakasiinien luo. Kantaisin evaesvasua. Ja meillae olisi niin hauska,
ettae."

"Hauskahan sinusta taitaisi olla, jos isae sinullakin", sanoi aeiti.

Enemmaen Elsa ajatteli sitae puolta, ettae Mikolla olisi tytaer, vaan
ajatellessaan, ettae haen juuri olisi Mikon tytaer, tuntui hauskalta.

"Voi voi, se olisi niin hauska, ettae."

Syntinae oli leski pitaenyt ajatella miestaeaen, sillae Jumalaa haenen tuli
ajatella ennen kaikkea ja aina. Vaan naein kun puheeksi tuli, joutui haen
vasten tahtoaankin kuvailemaan, miten onnellinen heidaen elaemaensae olisi,
jos Viio elaeisi.

"Jos Jumala olisi aikeemme hyvaeksi naehnyt, olisi meillae oma talo, lehmae
ja pelto ja isae, eikae isae enaeae merillae kulkisi, vaan kotona
tyoeskentelisi."

Viehaetystae oli sillae, mitae Elsa isaestaeaen muisti. Ja sentaehden haen
ahkerasti oli kutonut nauhaa toivossa saada riisiryynipuuroa ja aeidin
isaestae kertomaan. Mikko kuitenkin oli tuota viehaetystae himmentaenyt, ettae
Elsa jo lopulta ajattelikin, jotta Mikko kutsutaan sitten syoemaeaen tuota
riisiryynipuuroa. Miellyttaevae oli tuo aeidinkin kuvailu isaestae, vaan
tutummalta tuntui kuitenkin vielae Mikko. Ja sentaehden haen kyseli isaestae
Mikkoon verraten.

Aeiti ei antautunut vertailuihin, vaan kertoi isaestae