eet maailman kaataa."

"No mitae varten?"

"No se Lammin Kaisahan siellae on ollut syoettinae. Ja kuulkaapas, kun se
on houkutellut kumppanikseen Lehtisen Heleenan."

"Tuon vielae lapsen?"

"Niin, nuorihan se on, ja jo kauan on siitae huonoa huhuttu, vaan ei
siitae olisi uskonut, ettae se noin olisi kypsynyt. Vaan kun niitae on
tovereita, jotka taluttavat koeydestae."

Huokauksien valtaan joutui taas Viion leski. Ilon ja tyytyvaeisyyden
piirteet kasvoiltaan haevisivaet kerrassaan.

Jaentin emaennaen kertomuksesta lisaeaentyi pelko ja aeidin surullinen muoto
haevittivaet viimeisenkin sulun Elsan itkumieleltae. Niin ettae Jaentin
emaentae tuskin oli saanut oven jaelkeensae suljetuksi, kun Elsa purskahti
valtavaan itkuun juosten aeidin kaulaan.

"Herra Jumala, mikae sinulla on lapseni?"

Elsa ei kyennyt pitkaeaen aikaan saamaan sanaa suustaan. Vasta monien
kokeitten peraestae sai haen sanotuksi, ettae aeiti keraeilemaellae sai lauseen:

"Tolo Mikko on nyoekyttaenyt paeaetaeaen haenelle ja nauranut."

Mutta siitae aeiti ei ymmaertaenyt mitaeaen.

"Minusta on tullut huono ihminen, kun Mikko on paha mies", koetti Elsa
selittaeae.

"Tyynny, tyynny, kultaseni ja selitae, ettae ymmaerraen."

Pitkaeaen viipyi, ennen kuin Elsa sai ymmaerrettaevaesti selitetyksi.

"Hyvaenen aika, kun sinae olet lapsellinen. Ethaen sinae siitae ole tullut
huonoksi ihmiseksi, ettae Mikko sinua tervehtii. Huono ihminen on se
joka..."

Aeiti ei tiennytkaeaen miten haen selittaeisi. Haentae kauhistutti koko ajatus.

"Jumala varjele", lausui haen tietaemaettaeaen oikeastaan mitae ajatteli, vaan
aivan kuin pelon tunne syoeksyi mieleen ja haeneltae purkautui itku.
Syliinsae tempasi Elsan kuin ryoestaejaen kaesistae. He itkivaet sitten
molemmat syleillen sydaemellisesti toisiaan.

Mutta kun Viion leski lakkasi itkemaestae, oli mielensae raikas. Niin oli
kuin kyyneleet olisivat huuhtoneet sen puhtaaksi kaikista synkistae
ajatuksista, joita sinne tyoentyi ja niin monenlaisia, ettei haen kerennyt
niistae selvaeaekaeaen saada, vaan jotka yhteisesti ahdistivat raskaasti kuin
painajainen. Ei haen ymmaertaenyt, minkae taehden haen oli oikeastaan itkenyt,
eikae sitae ruvennut pitemmaeltae ajattelemaankaan. Tuntui niin hyvaelle ja
viehkeaelle ja mielessae pyoeri jotakin: kyllae Jumala varjelee Elsan.
Tuntui kuin joku muu olisi sen haenelle vakuuttanut.

"Ei Tolonen ole mikaeaen paha mies. Paeinvastoin haen on hyvae", rupesi haen
selittaemaeaen E