niin hyvae lapsi tuo Elsa. Se tekee tyoetae
ahkerasti ja niin vakava siitae on tullut, ettae on kuin taeysi ihminen. Ei
riehu leikeissae ja niissae aikaansa kuluta, niinkuin muut tytoet, vaan
aeitinsae avuksi tuossa nyhertaeae. On kai onni, kenellae tuollainen kaunis
ja hyvae lapsi.

Elsasta tuntui, ettei haen enaeae olisi kaunis ja hyvae lapsi, jos haen
menisi leikkimaeaen. Ja niin haen jaei kotiin.

Tyydytystae sai haen taeysin tyoessaeaen. Haenellae oli nauhaa jo paljon ja
monenlaista. Kun vielae vaehaen kutoi, niin luuli haen jo saavansa paljon
rahaa. Ja sitten keitetaeaen riisiryynipuuroa.

Haen mietti, ettei haen sano aeidille edeltaepaein mitaeaen, vaan nauhan
kaupalta palatessaan ostaa ryynit, ettei aeiti tiedae, ennen kuin haen ne
tuopi.

Tuossa suloisessa toivossa sujui tyoe ja kului aika. Ja muutenkin
kotosalla olo alkoi tuntua aina vain hauskemmalta. Varsinkin oli
hupainen aamupaeivaellae, ennen kuin lapset nousivat ja kadulle ja
kartanolle raeyhaeaemaeaen keraeaentyivaet. Varhain aamulla, kun aurinko paistoi
vasta rakennusten katoille ja maassa varjo oli, oli niin hiljaista, ettae
saattoi ajatella enkelien vielae olevan maassa. Sitten kun paiste maahan
laskeutui, niin kastehelmet niin kauniisti kimaltelivat ruohistossa
kartanolla ja potaatin lehdillae.

Niitae olivat enkelit kylvaeneet, ne kylvivaet niitae hyvien ihmisten
iloksi. Ihme kuin ne naeyttivaet kauniilta.

Ja linnut alkoivat sirkutella. Muuan leppaekerttu lenteli aina siinae
kartanolla, sillae oli kai pesae siellae jossain. Se lentaeae suikaili
paikasta toiseen ja vihelteli niin omituisesti. Usein oli sillae nokassa
jotakin, kun se lensi navetan katolle istumaan.

Hyit ddaadda huit ddadda huithuit huit ddadda ddadda ddadda ddadda, niin
se vihelteli ja naksutti iloisesti silloin ja kiepsahti navetan taakse
solaan. Ja sieltae hetken peraestae taas ilmestyi lentelemaeaen ja vihelteli.
Se varmaankin pojilleen huuteli:

"Taeaellae minae olen, poikani armaat, odottakaa, niin kohta taas tuon
ruokaa."

Niin paeaettelivaet he aeidin kanssa.

Niillae mahtoi olla hauskaa noilla linnuilla.

"Niin on kaikilla luoduilla. Ihminen vain syntisyydellaeaen turmelee
elaemaenilonsa", selitti aeiti.

Elsa ymmaersi sen niin, ettae huonot ihmiset turmelivat ilonsa, vaan
kaikilla muilla oli hauskaa niinkuin noilla lintusilla.

Kun miehiae astui akkunan ohi raskain askelin ja kumaraharteisina,
evaesvasu kainalossa ja toisessa kaedessae auringonpaisteessa va