nsaitsee, minkae vaelttaemaettoemiin
tarpeisiin kuluukin.

Mutta lesken mieleen tuli taas se toivo, joka siellae aina kaevi, vaan
taehaen asti oli mahdottomana pitaenyt karkoittaa: ettae saisi Elsaa
kouluttaa vielae taemaen vuotta kansakoulussa. Ja haen alkoikin toivoa, ettae
tarkasti pitaeen saisi sen verran saeaestymaeaen yli muitten tarpeitten,
minkae vaehaeisen Elsa kouluansa varten tarvitsee, kirjoihin, vihkoihin,
paperiin, kyniin, ja ainahan pitaeae parempi pukukin olla kuin kotosalla,
jossa vaelttaeae vaehemmaellaekin.

Eihaen Elsa tuossa kotosalla opi mitaeaen. Nykyaeaen kuitenki vaaditaan
ihmisiltae enemmaen oppia. Ennen ei vaadittu muuta kuin osasi
katkismuksensa. Eikae kouluja silloin ollutkaan. Aikuinen haenkin oli, kun
oppi kirjoittamaan, vasta silloin kun tuli kihloihin Viion kanssa.
Haepeaenae melkein pidettiin, jos jotakin opetteli enemmaen kuin muut.
Niinpae haentaekin kiusoiteltiin, kun haen alkoi kirjoitustaitoa opiskella,
vanhemmat pitivaet sen turhuutena ja toverit pilkkasivat. Aivan kuin
varkain piti haenen harjoitella, milloin liiterin katolla, milloin
vintissae tai jossakin yksinaeisessae paikassa. Oppimatta se olisi jaeaenyt,
jos ei haenellae niin ikaevae olisi ollut Viioa, joka merillae vuosikausia
yhteen menoon viipyi eikae voinut sille yhtaeaen sanaa laehettaeae. Mutta
niinpae haen oppi kuin oppikin. Ja kyllaepae sitten oli haenen taitonsa
kaeyttaejiae. Alinomaa tuli haenen luokseen merimiesten morsiamia ja vaimoja
kirjoituttamaan kirjeitae. Niinhaen se on, ettae kaikesta opista on hyoetyae
itselleen ja muille. Olisipa haen kirjoitustaidon opittuaan ja kun
veljeltaeaen, joka kaevi alkeiskoulua, oppi laskentoakin, paeaessyt
puotineitsyeksikin.

Puotineitsyen tointa toivoi Viion leski tyttaerelleen. Muuta haen ei
osannut ajatella sopivampaa. Ompelijan tyoe oli rasittavaa ja
ompelijoista puhuttiin ylimalkaan pahaa. Huonoja ihmisiae muutamat
olivatkin, herrain kanssa seurustelivat... Vaikka olihan niitae hyviaekin
niissae, kerrassaan kelpo ihmisiae. Se olisi siinae, minkaelaisten seuraan
Elsa joutuisi. Mutta pahin pelotti. Tupakka- tahi tulitikkutehtaaseen
voisi Elsa piankin paeaestae, kunhan vaehaen vanhenee. Vaan nekin tehtaan
naiset olivat huonossa huudossa. Tupakkatehtaassa oli muuan haenen
toverinsa ollut, niin kaunis ja hyvae tyttoe, ja se nyt oli--juoppo ja
monta reissua tehnyt.

Ei ihminen elae horjahtamatta missaeaen, jos ei haen turvaa etsi Jumalalta,
eikae horjahda paholaistenkaan