oe ole Aappo sievae nyt?" kysyivaet toiset.

"Onhan tuo", sanoi Elsa vaelinpitaemaettoemaellae aeaenellae. Haen ei ollut
koskaan lukua pitaenyt Aaposta, enemmaen kuin hautajaisleikistae, jossa
Aapolla oli niin arvokas osa ja jonka vuoksi muut pitivaet niinkuin
ainakin leikkitoveristaan ja olivat sentaehden hyvillaeaen haenen hyvaestaeaen.
Aappo tuntui saman arvoiselta nyt kuin ennenkin, jos senkaeaen veroiselta.
Kuta tarkempaan haen silmaeili ja kuta enemmaen toiset tytoet ylistelivaet,
sitae himmeaemmaeksi kaevi Aapon sievyys haenen silmissaeaen. Mutta kun tytoet
esittelivaet, ettae laehdettaeisiin leikkimaeaen kuninkaanpojan morsianta ja
Aappo olisi nyt kuninkaanpoika, niin Aappo ei naeyttaenyt enaeae Elsasta
ollenkaan sievaeltae, vaan paeinvastoin, Elsa alkoi loeytaeae rumia kohtia
Aapossa toisen toisensa peraestae verratessaan haentae kuninkaan poikaan.
Kuninkaan pojalla oli pitkae kiharainen tukka, joka valui hartioille,
vaan Aapolla paistoi niska paljaana. Hyi, kun naeytti rumalta! Eikae
Aapolla ollut sen naekoeiset silmaetkaeaen ja likaiset vielae
paeaellepaeaetteeksi. Ja kaesissae oli Aapolla syyliae. Puserokin oli ruma,
kuninkaan pojallahan oli punainen vaippa. Ja kaikki alkoi olla Aapossa
rumaa kiireestae kantapaeaehaen, Senpae taehden Elsa kielsi jyrkaesti:

"En minae viitsi laehteae.--Enkae minae joudakaan, pitaeae nauhaa kutoa." Ja
haen vetaeytyi jo takaisin sisaeaen mennaekseen.

"Laehdetaeaen me", tuumivat innokkaasti toiset tytoet. "Laehdetaeaenhaen,
Aappo?"

"En minae laehde, pitaeae mennae taedin luo ... se sanoo minua Abeksi",
ilmoitteli Aappo hyvin jo olevinaan, otti nenaeliinan taskustaan ja
niisti nenaensae, tukki sen toimella taas taskuunsa, nosti lakkiaan,
kumarsi, sanoi hyvaesti ja laehti kiireesti pois.

Tytoet jaeivaet seisomaan Nikkilaen portille ja katsomaan Aappoa ja niin
kauan katsoivat kuin se poikkesi toiselle kadulle. Aappokin silmaesi aina
vaehaen vaeliae taakseen ja sitten kiiltonappejaan ja punaisia sukkiaan ja
oli hyvillaeaen. Mutta hyvaemielensae ei kestaenyt enemmaen kuin matkakaan,
sillae taeti torui heti, kun haen sisaeaen paeaesi.

"Abe!" sanoi taeti ja puristi sormiaan. "Vaehaen aikaako sinae nyt olet
ollut, niinkuin taeti sinun vain lupasi.--Ja voi sinun silmiaesi,
rapakossako olet kastellut ... ja kaesiae!" paeivitteli taeti otettuaan
kaesistae kiinni ja katsellen niitae. "Ja hihoja... Katso... Eikae sinulle
ole neuvottu, ettet saa nenaeae pyyhkiae hihoihin, eikae muuhun