n, kynsaesi
paeaetaeaen, otti puukkonsa ja rupesi sillae muuatta seinaen rakoa
kaivelemaan, aivan kuin se olisi ollut hyvinkin taerkeae tehtaevae.
Haen ajatteli, ettae enemmaen Aapon poismenosta on vahinkoa kuin hyoetyae. Jo
haen muutamana iltana, kun tyoestae tuli eikae ollut ruuan murua syoedaekseen,
aerjaeisi: niinhaen taemae elaeminen on kuin olisi yksi suu lisaeaentynyt,
vaikka olisi vaehetae pitaenyt.
Vaikka Vimpari sen syytoeksen sanoi silloin vaimolleen, myoensi haen sen
mielessaeaen, ettae Aapon meno ruuan vaehyyteen oli vikana, ymmaersi sen heti
silloin ja naeki sen todeksi joka paeivae. Ja sitae nyt arvelutti, ettae
miten vain edelleen taessae elettaeneen. Eilen oli Kurolan isaentaekin
ilmoittanut, ettae talli ei jouda enaeae kuin pariksi viikoksi korkeintaan,
sillae haen ostaa markkinoilla hevosen. Vuokratta asuminen siis loppui
kohta. Kohtahan tuo oli kesaekin mennyt ja talvi varana monine tarpeineen
ja talven kanssa tyoettoemyys.
Haenestae alkoi naeyttaeae kerrassaan kamalalta elaeminen. Hampaita kiristaeen
tyoensi haen puukon seinaen rakoon niin syvaelle kuin meni ja jaei synkkaenae
tuijottamaan raon mustaa pohjaa, silmaet pullistuneina ja sieraimet
tohisivat. Haen seisoi kuin olisi murhan tehnyt. Kauheita ajatuksia
vaelaehteli haenen mielessaeaen, vaelaehtelivaet nopeaan kuin salamat, niin ettae
haen ei niistae kiinni saanut.
Hetken peraestae heraesi haen kuin unesta ja alkoi taas kaivella rakoa,
ikaeaenkuin sieltae olisi ollut hyvae neuvo saatava. Siinae kaivellessa
tulikin mieleen, ettae onhan se panna toinen poika Aapon virkaan, saa
heti alkaa opetella. Ja jos talvella haetae tulee, niin menee
koeyhaeinhoitoherran luokse ja sanoo ettae jos ette tahdo naelkaeaen tappaa
minua, vaimoani ja seitsemaeae lastani, niin toimittakaa tyoetae ja tyoestae
palkka. Muutaman vuoden kun jaksaisi, niin alkaisihan nuo muutkin lapset
kyetae edes kerjaeaemaellae omaan suuhunsa saamaan. Vanhuuden paeiviae ei
tarvitse pelaetae, sillae Aappo kyllae kykenee jo silloin avuksi.
Vimpari pisti puukon tuppeensa ja aerjaesi sikioeille:
"Suu kiinni!"
Vaimolleen haen marisi:
"Sinaekin aika ihminen viitsit marista ja asiasta sitten, kun poika on
ihmisiin paeaessyt. Nauraahan tuosta sun pitaeisi."
Ja Aapolle sanoi haen:
"Ala lekkasta sinae jo taloosi."
Lapset pidaettivaet itkuansa, turkastelivat nyrkkiinsae ja puskeutuivat
aeitinsae suojaan, minkae suinkin paeaesivaet.
Aeiti silmaesi vielae Aapon jaelkeen, jo
|