mpari oli tyytyvaeinen kuin hyvaenkin aterian syoenyt ja pyyhki
suunsa, sivautti kaedellaeaen rennosti kuin kukkurapaeae jyvaemitan.

"Sinae se taidat saada paljasta nisua syoedaeksesi?" arveli Vimpari Aapolle
puoli leikkiae toinen totta.

"En minae saa", sanoi Aappo nurkumielellae, vaan tyytyvaeisemmaellae aeaenellae
lisaesi: "Ei minulle anneta paljon ruokaa, ettae vatsa pienenisi."

"Niillae on konstinsa", sanoi aeiti, jonka mielen mukaista taemmoeinen ei
tuntunut olevan. "Kun on ruokaa, niin antaisi lapsen syoedae se maeaeraensae,
eihaen enempaeae soeisi kuitenkaan."

"Elae sinae lorise tyhjaeae, kun ei ymmaerrae kuitenkaan", myraehti Vimpari ja
leikinsekaisesti marmatti lisaeksi: "Jos lastakin apattaisi kuin
koiranpenikkaa, niin siitae tulisi vanhemmiten niin niuharuokainen, ettei
se soeisi kuin vaehaen tyhjaeae. Millae keinoin ne sitten saisivat komean
virkamahan? Saatko paeaehaesi?"

"Sinae puhut etkae tahdo pilkkaa", sanoi vaimo ja katsahti Vimparia, ettae
eihaen vain ollut kaeynyt anniskelussa, kun oli niin iloisella mielellae.

"Mitae katsot, luuletko naelaen olevan?" murahti Vimpari huomatessaan millae
silmaellae vaimonsa haentae katseli.

"Eipae sillae ja sen vuoksi, vaan katselen tutakseni", arveli vaimo
leikillaeaen, tyytyvaeisenae ettae haenen miehensae oli kuitenkin viinaton, ja
alkoi Aapolle neuvoella:

"No koeta, lapseni olla siivo ja noeyrae, ettae sinusta kunnon mies tulisi.
Pidae mielessaesi Jumala ja muista haentae kiittaeae, sillae haen sinulle on
taemaenkin hyvaen toimittanut."

Kyyneleet herahtivat aeidin silmiin ja kirkkaina helminae vierivaet laihoja
poskia pitkin ja muutamia putoili Aapon vaatteille, kun haen puristi
haentae poveaan vasten.

"Muista myoes aina vanhempiasi ja siskojasi elaekae koskaan heitae
yloenkatso, jos koeyhiae ja halpoja ovatkin", lausui haen ja pyyhki
kyyneleet kaemmenpaeihinsae.

Aapoltakin itku paeaesi ja haen meni ulkopuolelle, tallin oven taakse
seisomaan, jossa itki hyvaetkin itkut. Aeiti jaei seisomaan keskilattialle
ja rupesi uudestaan silmistaeaen vesiae purkamaan. Vimpari istui arkun
kannella ja katseli hiljakseen ympaeri tallia ikaeaenkuin etsien sijaa,
mihin silmaensae panisi, ja pysaeytti viimein katseensa kenkaeinsae kaerkiin
laskeutuen lynkaepaeisilleen polviensa varaan. Lapset katselivat vuoroin
isaeae vuoroin aeitiae, viimein pillahti Ville itkemaeaen ja haenen jaelessaeaen
toisetkin.

"Saa tuon jo lopettaa", sanoi Vimpari ja kohosi seisallee