eaen siitae pappi tulee, sen minae sanon", lopotteli
Vimpari toimessaan.

"Saahan tuon sanoa, vaikkei sitae uskoa tarvitse", arveli vaimo.

"Minae uskonkin sen ja usko ei anna haepeaeaen tulla. Eihaen sen ole kummempi
koulussa ja akatemioissa kaeytyaeaen papiksi tulla kuin nyt herraspojaksi
semmoiset vaatteet saatuaan. Tyhmemmaetkin ne ..." rupesi Vimpari
todistelemaan, vaan vaimo katkasi haenen puheensa ja kysyi:

"Minne sinun vanhat vaatteesi tulivat, Aappo?"

"Takakartanolle."

"Tunkiolle! Hyvaenen aika. Niistaehaen olisi Ville saanut hyvaet vaatteet,
sillae kun ei ole takkia ensinkaeaen eikae housuistakaan ole paljon taikaa",
valitteli aeiti.

"No, saatathan nuo kaeydae hakemassa sieltae", sanoi Vimpari.

"Kuka se kehtaa?"

"Kehtaa, eihaen tuo varastusta ole, jos ottaa sen, minkae muut ovat
hylaenneet."

"Mihin siivoon lienevaet sattuneet."

"Niin, muka siivoon. Onpa sinusta tullut kranttuluontoinen!--Onhan tuota
vettae, millae huuhtoa ne pestyaekin puhtaammiksi. Kaey vain ja hae pois
maetaenemaestae", sanoi Vimpari sillae aeaenellae, ettae se oli tehtaevae.

"Kaeypi heidaet sitten illan haemyssae, en suinkaan minae paeivaesydaennae viitsi
mennae ihmisten tunkioita ruuskaamaan", selitti vaimo.

"On korkea sydaen sinulla, ei ole koeyhyys vielaekaeaen ylpeytesi pyrstoeae
leikannut", ivasi Vimpari ja kysyi:

"Onko sitae pureksittavaksi mitaeaen puuta pehmeaempaeae?"

Vaimo toi kaetkoeistaeaen leipaepaloja ja suuren pytyn, jonka pohjalla oli
muutamia puolinaisia silakoita ja pari kolme sillin paeaetae, sekae kannun,
jossa oli tilkka piimaeae.

Halukkain silmin katselivat lapset ruokahommaa ja vesi suussa herahteli
naehdessaeaen, kun isae pisteli suuhunsa ja maiskutteli niin makean
kuuloisesti. Vaan eivaet aeaentae paeaestaeneet tahtoakseen hekin palasta,
vaikka niin mieli teki. Eivaet tohtineet, kun tiesivaet ettae isae olisi
aerjaeissyt, ja ymmaersivaethaen jo vanhimmat, ettae pitaeaehaen jotakin saada
isae raukankin, joka tyoessae kulkee, sillae sen he olivat kuulleet aeidin
suusta joka kerta, kun lisaeae ruokaa pyysivaet.

Vimpari pisteli kaikki puhtaaksi ei silakan korvustakaan jaeaenyt. Naeytti
siltae, ettae haen ei olisi suuttunut, jos olisi enemmaenkin ollut. Mutta
kun ei ollut, niin vaeltti se sillaekin, kun sai kipeimpaeaen naelkaeaensae.
Jonkun piimaehallin ja leipaenaulapuolikkaan voimalla sokasi haenen
naelkaeaensae mielihyvae, joka haenessae oli syntynyt naehdessaeaen Aapon. Niin
ettae Vi