ymmaersi hyvin ja uskoi.

"Sen vuoksihan Jumala kaeski Abrahamin uhrata ainoan poikansa, ettae
naekisi rakastaako Abrahami enemmaen haentae vai poikaansa", tuli emaennaeltae
aeaeneen.

"Niin, haen uskoi ja luotti Herraan", lausui leski. "Minae en Jumalaa
tuntenutkaan, haen oli vieras minulle. Kyllae minae haentae rukoilin,
varsinkin myrskyjen aikana, ettae haen varjelisi Viioa, vaan se
rukoileminen oli semmoista kuin se oli, ilman uskoa. Minae pelkaesin
kauheasti juuri rukoiltuanikin. Minae Viioa kehoittelin rupeamaan maalla
asuksimaan, senkin puolesta ettae minulla oli niin aeaerettoemaen ikaevae, kun
haen oli pitkaet ajat kotoa poissa, vaan varsinkin sen taehden, ettae
mielestaeni oli turvallisempi elaemae maalla kuin merellae. En ajatellut
sitae, ettae Jumala on kaikkialla yhtae voimakas Jumala. Jos minae olisin
luottanut Jumalaan, olisin rakastanut Viioa vaehemmaen ja Jumalaa enemmaen,
niin haen olisi antanut Viionkin elaeae", lausui leski ja painui
mietteisiinsae. Mieleen kuvastui onnen ja ilon aika, jota he nyt
elaeisivaet yhdessae Jumalaa rakastaen. Haenen silmaensae kostuivat ja
vaelaehtelivaet kirkkaasti.

Kun olisi Jumala kutsuessaan kaeyttaenyt muita keinoja ja antanut Viion
elaeae, kurittanut muuten vaikka kuinka ankarasti... Vaan Jumalahan tiesi
mitae kuritusta kukin tarvitsee. Haen oli ehkae niin synnin uneen vaipunut,
ettei muulla keinolla olisi heraennyt.

Nikkilaen emaentaekin mietiskeli, ettae toisin voisivat heillaekin olla
asiat. Janne elaeae vielae ja Nikkilae terveenae olla ja tyoessae kulkea
niinkuin muutkin. Vaan kun haen oli huomannut, ettae Jumala oli ohjaillut
heidaenkin elaemaeaensae, syntyi haenessae usko, ettae Jumala auttaa haentaekin
niinkuin Viion leskeaekin. Kaikkiahan se auttaa, jotka haeneen turvaavat.
Haenestae naeytti kirkkaalta elaemae. Oli kuin olisi pilvessae ollut taehaen
asti ja haen odottanut aina auringon paeaesevaen paistamaan ja silloin
taelloein naehnytkin sen pilven raosta, vaan uusi pilvi sen taas peittaenyt.
Mutta nyt oli selvaenae taivas, pilvet kaikki katoamassa. Haen uskoi, ettae
Jumala voi parantaa vielae Nikkilaen, ja toivoi sitae. Saihan Jobikin
takaisin kaksinkertaisesti kaikki, mitae oli menettaenyt.

"Ei, pitaeae laehteae, toisinaan siellae isae kaipailee", sanoi emaentae, kun
oli asiansa ajatellut hyvaeksi ja aeaenettoemyys tuntui pitkaelliseltae.
Kiitellen ja hyvaestellen laehti ja mennessaeaen vielae lupaili, ettae haen
auttaa puolestaan, kun sopii.