n.

Toisilla lapsilla herahteli vesi suuhun. Aappo oli tuonut monta makeaa
kertomusta kaupungilta, joista heillae oli siis oma kaesityksensae.

Sinne heillae paloi mieli ja kovasti he useinkin ahdistelivat aeitiaeaen
laskemaan heidaet kerjuulle. Nyt syntyi kerrassaan rynnaekkoe. Niin
paistoivat he kaikki yhdestae suustaan haluaan aeidille, etteivaet suinkaan
kipeimmaessae naelaessaeaen sen kiivaammin leipaeae karttaneet. Isommasta
pienimpaeaen mankuivat haetaeisinae kuin kissanpenikat lihan hajuun
paeaestyaeaen.

"Eihaen teistae ole vielae. Eksyisitte ensimmaeisessae kadunkulmassa", koetti
aeiti rauhoittaa.

"Minae en eksy", vaeitti Ville, Aapon jaelestae vanhin joukosta, vaan
melkein matalin, sillae haenen pituutensa oli laejaeytynyt hartioitten alle
suureksi kyttyraeksi.

Tiukasti vaeittivaet muutkin ja terhentelivaet.

"Suu kiinni ja heti! Kun nostavat semmoisen sodan ja huutavat ettei
kuule omaa aeaentaeaen. Ei paeaese yksikaeaen. Kyllae sinne kerkiaette.--Mitae sinae
sanoit, Aappo?"

Aappo kertoi ettae Karenin rouva oli kysellyt kaikkia ja aikonut tulla
kaeymaeaen taeaellae. Lapset ymmaersivaet, ettae hekin saavat nyt nisua ja kahvia
ja niitae muita, mitae Aappokin oli saanut. Aeiti taas toivoi vaatteen apua
parastaan.

Olisi siunattu apu, jos olisi saanut vanhoja vaatteita, kun ne olivat
nuo lapset niin alastomia. Vaan eihaen niistae herrasvaeen kaeynneistae ollut
useinkaan apua. Kaevivaet ilman aikojaan katsomassa, pistivaet lantin
jonkun lapsen kouraan tai jakoivat namusia. Eipae sillae ettae se olisi
koeyhaenkaeaen lapsen suu tuohesta, vaan tarpeellisempaa olisi muu apu ruuan
tai vaatteen puolesta. Vaan kun haen oikein ajatteli, niin ei ollut
odotettavissa mitaeaen, ja vastenmieliseltae alkoi tuntua koko rouvan tulo
ja melkein pelotti. Herrasvaeki oli semmoista mahdikasta ja olivat
nyrpyllae nenin aina koeyhaen luona.

"Ja sattuikin juuri parhaaseen siivoon", sanoi haen silmaeillen
ympaerilleen.

Puhdasta haenkin olisi halunnut. Vaan puhtaanapitoon olisi kaikki haenen
aikansa huvennutkin, ettei olisi saanut rikkaa ristiin pannuksi
ansiokseen. Ja siitaehaen sitae oli usein riitaa ja jatinaa Vimparin
kanssa.

"Muut vaimot nuo ansaitsevat aina jonkun pennin, vaan sinae et ole saanut
homehtunutta aeyriae", alkoi aina Vimpari.

"Liekoe noita semmoisia vaimoja", arveli toinen.

"Montakin", vaeitti Vimpari ja luki esimerkkejae, miten se ja sekin vaimo
saa niin ja niinkin paljon ja miten muuan elaettae