an
talli."

"No kuinka te tallissa?"

"Tallissako asutaan."

"Niin."

"No, se kun on koeyhaellae pakko olla miten milloinkin. On tulot niin
niukat, niin taeytyy tyytyae asuntoon huonomman naekoeiseenkin."

"No, onhan teillae mies."

"On mies semmoinen roskatyoentekijae vain, halpapalkkainen. Ja taehaen
nykyyn tuo on aikakin, mimmoista tuo lie, ettae vaelistae ei ole tyoetae
huonoakaan. Kaedestae kaersaeaen koeyhaen saalis, minkae meillaekin, ettae pitaeae
koettaa muussa paeaestae niin vaehaellae kuin suinkin, ettae saisi ruokaa
hengen piteiksi. Ja naein kesaeaikana sitae tuleekin asunnon puolesta
toimeen, kunhan on katosta ja vaehaen seiniae sateen ja tuulen suojaksi",
selitteli eukko.

"Montako teillae on lasta?"

"Taessaehaen naemae on kaikki, kahdeksan niitae pitaeisi olla."

"Onko teiltae kuollut yhtaeaen?"

"Ei. Eihaen nuo ole edes kuolevaa sorttia."

"No kuinka te niin? Se on Jumalan tahto, ettae ne elaevaet."

"Jos tuo lienee."

"Kuinka te sanotte _jos_, kyllae se on", sanoi rouva hyvin vakavasti.

"Sanotaan, ettae vaivaisen kaikki lapset elaeae, vaivaiselta kaikki
kuolee", arveli vaimo.

"Jaa ei se ole niin, vaan se on niin kuin Jumala tahtoo", vakuutteli
rouva juhlallisesti ja melkein nuhtelevasti, ja toinenkin rouvasihminen
todisti:

"Juu, kyllae se niin on kuin Jumala tahtoo."

"Vaan te ette varmaan luota Jumalaan", alkoi rouva udella. "Ette pidae
hyvaenae mitae haen antaa?"

"Jumalaan se on asia itsekullakin, niin rikkaalla kuin koeyhaellae. Ja se
tulee ottaa, mikae annetaan, vaan sitae naeissae oloissa tulee vaelistae
ajattelemaan jos jotain."

"Jaa jaa. Te ette rukoile Jumalalta apua. Kaeyttekoe te kirkossa koskaan?"
tiedusteli rouva tiukemmasti ja innoissaan.

"Ei tuota ole tullut kaeydyksi tiheaeaen. Eihaen sitae paeaese siirtymaeaen
tuolta paetinaekunnalta, paljo portista ulos paekaehtaemaeaen."

"Kyllae sitae sen verran paeaesee. Ottaa vaikka jonkun toisen siksi aikaa
hoitamaan."

Vimparin vaimo ei puhunut mitaeaen, alkoi poimia muutamia ryysyjae
lattialta. Vieraat alkoivat puhella ruotsia keskenaeaen. Aeaenestae ja
viittauksista saattoi vaimo arvata mitae ne puhelivat ja haentae haevetti,
niin ettae posket kuumana karehti.

"Kuinka ne nuo lapset ovat noin likaisia?" kysyi se toinen vieras.

"Harvoinhan nuo tuon naekoeisiae ovatkaan. Minae olin tuolla tyoessaeni
liiterin nurkassa vaehaen aikaa, niin sillae aikaa ovat taeaellae rypeneet ja
pahnastaneet."

"Niin vaehaen