Tyytyvaeisenae puuhaili Viion leski pieniae kotiaskareitaan hyvitellen aina
uudelleen mieltaeaen sillae, kun sai tyoetae Jaentin emaennaeltae. Huomenna tuo
emaentae langat. Se sopikin hyvin, ettae sai taemaen iltaa rauhallisesti
levaehtaeae, ei olisi malttanutkaan olla kehimistae aloittamatta, jos taenaeaen
olisi ainekset saanut. Levaehdys tuntui hyvaeltae, mieli oli hilpeae ja
iloinen. Ja elaemaen taas naein helpolta tuntuessa kiitteli haen
ajatuksissaan Jumalaa, joka haenestae tuntui olevan armosta rikas,
suloinen ja laupias, joka elaettaeae, kasvattaa ja lohduttaa niin kuin
rakas isae.

Oli aivan hiljaista pienessae kamarissa, sillae Elsakin myyraesti omissa
ajatuksissaan. Haenestae tuntui niin kuin nyt olisi ollut sunnuntai-ilta.
Vaan muuten oli niin hauska nyt, ettei ollut koskaan ennen ollut.

Tee ei ollut maistunut makealle, ei saattanut juoda ollenkaan. Korppua
paljaaltaan nakertaen katseli haen ulos ikkunasta. Aurinko paistoi
kirkontornin ristiin ja vaskipalloon ristin alla.

Jos tuonne asti kiipeaeisi, niin naekisi varmaan kauas merelle, sinne
jossa isae hukkui.

Haen muisteli muuatta kertaa, kun isae oli kotona ja haenen kanssaan
leikki. Aeiti uunin edessae ammensi padasta valkeaa riisiryynipuuroa.
Taemaen muisti aina, kun aeiti jotakin isaestae puhui, tai kun naeki jossakin
keitettaevaen riisiryynipuuroa. Heillae sitae ei ollut sen jaelkeen ollut.

"Aeiti."

"No, lapseni?"

"Kun minae kudon nauhaa ja saan rahaa, niin keitetaeaen riisiryynipuuroa ja
te kerrotte sitten oikein paljon isaestae."

Aeiti purskahti nauramaan helakasti.

"Miksi riisiryynipuuroa, ja miksi juuri silloin kertoa isaestae?"

"Niin kun..." Sen enempaeae ei osannut selittaeae.

"Isae on taivaassa, lapseni. Rukoillaan me, ettae Jumala ottaisi meidaetkin
taeaeltae pian sinne isaen luo."

Niin Elsa rukoilikin, mutta mieluummin haen kuitenkin toivoi sitae, ettae
he saisivat joskus riisiryynipuuroa. Tuntui aivan kuin isaekin silloin
tulisi kotia.

7

Juoksun vilkkaa tuli Vimparin Aappo kotia ja oli hyvillaeaen aivan kuin
olisi lehmaen saanut. Alkoi selittaeae hoeveltaeae retkestaeaen ja oli semmoista
kerrottavaa, ettae aeitinsaekin oikein istahti kuuntelemaan ja
ihmettelemaeaen. Siskonsa ja veljensae seisoivat haenen ympaerillaeaen, suu
auki ja silmaet renkaina.

"Minae sain lemunaatia ja kahvia ja nisua jos kuinka paljon, piparkakkuja
ja pritsaessiae ja kaikkia ... ja konvehtia ...", luetteli Aappo yhteen
henkaeyksee