ae miehensaekin, ettei sen
muuta tarvitse kuin olla.

"Lapsettomia ihmisiae, kummako niitten. Jaksavat tehdae."

"Et suinkaan sinaekaeaen niin voimaton ole, ettet jaksaisi jotakin."

"Jos jaksaisinkin, niin en kerkiae. Tuommoinen liuta lapsia, jotka
kaerhaeaevaet ja paahtavat alinomaa ympaerillae, nyhtaevaet ja polttavat, ettae
olen kuin viholaispensaassa. En suinkaan joutaisi vaelistae paeaetaeni
sammuttamaan."

"Mitae olet niitae niin viljalta rakennellut", hotasi Vimpari
kyllaeyksissaeaen.

Ja siitae se laehti tulinen kiista. Lasten paljoudesta siirryttiin
kiistelemaeaen siitae, kenen syy oli, ettae he olivat tulleet naimisiin.
Lopuksi kaapattiin asia mikae tahansa, kunhan vain saatiin viskata syytoes
toista kohti, ettei mitaeaen olisi velaksi jaeaenyt.

Riidan peraestae koetti vaimo hommata jotakin tyoetae, vaan ei siitae tullut
tuon parempaa. Ulkotoeihin ei paeaessyt ja vaikea oli saada kotitoeitae. Jos
joskus saikin sitten, niin ei se paeaessyt valmistumaan, niin ettae
teettaejae nouti tyoensae keskentekoisena. Siitae sai Vimpari aina lisaeae
aihetta moittiakseen vaimoansa laiskaksi. Muihin myoes, vieraisiin,
syntyi luulo ja levisi puheena, ettae Vimparin vaimo on laiska ja
saamaton, ja arveltiin, ettei Vimparin niin koeyhiae olisi, jos se akka
viitsisi tyoetae tehdae.

"Se sinun aeitisi ei taida muuta tehdae kuin ristissae kaesin istua ja
odottaa, ettae sinae palan suuhun tuot", oli kerran muutamassa talossa
sanottu Aapolle, ja samaan suuntaan lausuttiin milloin missaekin. Aappo
kuljetti terveiset kotia ja ne kipeaesti koskivat aeitiin. Ja sen ne aina
vaikuttivat, ettae haen heitti siivoomisen nelioelleen, antoi asunnon olla,
niin kuin se oli ja tuli, lasten tehdae ja tolskata, haki tyoetae ja sen
aeaeressae myyraesi. Vaan sen pitempaeae vaikutusta ei kuitenkaan ihmisten
puheilla ollut kuin miehensae syytoeksillae. Ne unehtuivat jonkun ajan
kuluttua, ikaeaen kuin polkeutuivat siihen likaan ja siivottomuuteen, joka
syntyi nopeasti haenen kaetensae ja silmaensae muussa tyoessae ollessa.

Tuommoinen siivottomuuden aika se oli nytkin alullaan. Haen oli saanut
kehruuksia ja istui tyoessaeaen puuliiterissae, siellae toivoi rauhassa
saavansa olla. Vaan tallissapa, jossa he asuivat, oli asiat isosti
muuttuneet sitten kuin haen puolen paeivaen aikana laehti ja silloin
sivumennen korjata hotasi. Ja aivan aeskenkin kaevi asettelemassa melua ja
siirteli paikoilleen yhtae ja toista liikuteltua esinettae.

Saengystae