n saisi. Niin no. Jos sattuu teille
joskus ettae ei olisi aikoinaan maksaa, niin odotan minae etemmaeksikin."

Niin, sillae tavallahan se sopii."

"Niin autetaan mekin huonot taessae toisiamme voimaimme mukaan. Niinhaen
sitae sanotaan, ettae ei niin rikasta, joka ei apua tarvitse, eikae niin
koeyhaeae, joka ei auttaa voi."

Siitae laehti puhe kulkemaan siihen suuntaan, ettae pienellae elaejaellae on
monta tarvetta ja ottaa usein lujalle, vaan yht'aekkiae aukeaa umpiperae.

"Mitenkaes kaevi minulle taenae paeivaenae", selitti Viion leski.

"Montinin rouvalta en saanut enaeae tyoetae, se kun aikoi lopettaa tykkaenaeaen
kankaitten kudottamisen. Minae ajattelemaan, ettae..."

"Mitae nyt nykitaeaen, kun parta loppui", ehaetti emaentae vaeliin nauraa
hekattaen.

"Minne mennae tyoetae kysymaeaen", jatkoi leski vakavasti.

"Tuntui kamalalle ajatellessa, ettae jos tyoetoennae haeaetyy olemaan
vaehemmaenkin aikaa. Vaan ajattelin kuitenkin, ettae kyllae Jumala huolen
pitaeae. Kotiin tullessani tulee Jaentin emaentae vastaan ja kyselemaettae
rupeaa tarjoilemaan kangasta aivan kuin olisi tiennyt, ettae sitae vailla
olen. Niin paljon saatte kuin kutoa kerkiaette, sanoi."

"Sillae lailla."

"Minae ajattelin, ettae noin Jumala huolta pitaeae."

"Niin", myoensi emaentae vakavan naekoeisenae.

"Ja monta kertaa on illalla syoety viimeinen leipaekannikka, eikae ole
ollut tietoa, mistae huomenna saadaan, vaan saatu on aina."

"Niinhaen se on, ettae usein syoe koeyhae viimeisensae, vaan elaeae kuitenkin."

"Elaeae, kun panee luottamuksensa haeneen, jolta kaikki hyvyys tulee."

"Joo", myoensi emaentae nyoekyttaeen ruumistaan.

"Haenen armollaan minae naemae leskivuoteni olen elaenyt, en suinkaan omin
voimin. Kovia koettelemuksia on ollut, vaan haen on voimia antanut, joka
kuormankin on pannut."

Nikkilaen emaentae istui vakavana, kaesi poskella mietteissaeaen. Omalle
kohdalleen haen ei ollut ajatellut Jumalan huolenpitoa koskaan, eikae
nytkaeaen ajatellut. Haen ei ollut elaemaessaeaen huomannut mitaeaen
ihmeellisempaeae. Lehmaestae ja lakinteolla oli haen hankkinut toimeentulon
ja nuljahtanut nikarasta nikaraan aina jollakin tavalla. Se ainoa oli
haenen mieleensae pystynyt, kun Latun emaentae toi verorahat, kun haen ei
osannut ajatella mistae saisi ja Viion leski naeytti haenestae olevan
Jumalan valittu, josta Jumala alituisesti huolta pitaeae ja jonka sanan
Jumala taeyttaeae muillekin. Itsensae tunsi haen niin mitaettoemaek