a vaekinaeistae oli haenellekin niitten syoenti ja sen maulla saanut
muutaman palan niellyksi, kun ne olivat hyvaen tahdon antia.

"Taitaapa olla antelias ihminen", arveli Nikkilaen emaentae.

"Joo, se on kelpo ihminen kaikin puolin. Sekinhaen siinae on jo koko etu,
ettae se toimittaa tyoetae koeyhille."

Elsakin puuttui puheeseen ja kertoi, ettae Montinin herra oli antanut
Ojanniemen Marille kymmenen penniae.

"Missae?"

"No nehaen menivaet Montinin herra ja rouva ja lapset ja muita herrasvaekiae
Montinin kaukavainiolle, kun me leikimme hiekkatoeyraeaellae. Me olimme
kuninkaan pojan morsiamisilla juuri. Kun se tulivat, juoksimme me muut
pakoon, vaan Mari, joka oli morsian ja istui toeyraeaellae, ei kerennyt,
vaan jaei siihen ja herra antoi tyttaeriensae Marille viedae kymmenen
penniae."

"Kuninkaan pojan morsiamisilla", nauroi Nikkilaen emaentae. "Ne haentae
kuvittelee nuo lapset."

Viion leskikin hymaehti ja yltyi kiittaemaeaen Montineja ja toivotti heille
Jumalan siunausta, iankaikkista hyvaeae ja ajallistakin onnea.

"Minkaeaen maallisen tarpeessa he eivaet olekaan, vaan suokoon Jumala, ettae
he naekisivaet iloa lapsistaan."

"Joo, sehaen se olisi hyvae asia, ettae lapsista tulisi vanhemmille iloa",
sanoi emaentaekin.

"Ottakaa lisaeae teetae", kaeski Viion leski.

Nikkilaen emaentae yritti kiittelemaeaen, ettae ei toki enaeae, ja katseli kuin
kahden vaiheilla. Mietti, ettae haen ei juo, vaan Nikkilaelle vie taemaen
kupin, jos kehtaisi sanoa.

"Tulkaa ottamaan."

"Kiitoksia, juokaa itse vain, johan se minulle riittaeae yksikin kuppi."

"On sitae taeaellae. Tulkaa vain juomaan, niin viedaeaen sitten
Nikkilaellekin."

"Te nyt laeaekkeenne juotatte minulle, minae vien taemaen Nikkilaelle, minun
osalleni kyllae yksikin riittaeae", vaeitti nyt tiukasti emaentae. Eikae se
siitae parantunutkaan, vaikka Viion leski vielae tarjoili, kun emaentae toi
kupit ja kiitteli Nikkilaen puolesta.

"Ei makeaa mahan taeydeltae", sanoi emaentae ja nauroi.

Viion leski maksoi huoneen vuokran.

"Pitaeae maksaa rahojen aikana."

"Eihaen se ole kuukauden paeaetaekaeaen vielae", arveli emaentae jotakin
sanoakseen kuitenkin, vaikka oli hyvillaeaen saaliista, ettae saa velkansa
maksaa ja saa Nikkilae raukalle vaehaen mieluista ruokaa pitkaestae kotvasta.

"Vaan minua se ei vahingoita, jos maksan ennen, kun kuitenkin on rahat
kaesissae, ja teille se voi olla hyvaeaenkin tarpeeseen."

"Ei se tarpeetonta ole, jos paljonki