leipaeae ja soei muutaman potaatin. Mutta mielensae oli iloinen
ja tyytyvaeinen, sitae enemmaen kun aeiti oli suostunut haenen
nauhankutomispuuhaansa, josta haen oli heti kertonut.

"Hyvaehaen se on, ettae jotakin koettaa. Saahan tuota sitaekin koettaa",
sanoi aeiti.

Hyvillaeaen kertoi Elsa aikeensa Nikkilaen emaennaelle, kaeydessaeaen haentae
teelle kutsumassa.

"Niin vainkin, niin vainkin, apuun paein se on", sanoi Nikkilaen emaentae ja
kammariin tultua sanoi Viion leskelle:

"Kyllae Elsasta pian teille apu tulee, kun se on jo niin halukas. Pian se
valtaa istuimen aeidiltaeaen. Kun se vielae vaehaen kasvaa, ettae jalat
polkimiin yltaeae, niin ei tarvitse aeidin kuin vaehaen ohjailla aluksi ja
sitten vain katsella. Mureetta saatte sitten odottaa vanhuuttanne".

Viion leski hengaehti ja sanoi:

"Vielae saa kasvaa Elsa ennen kuin kykenee kangaspuihin istumaan. Eikae
sillae niihin ole kiirettae vielae, kun Jumala minulle terveyttae ja voimia
suonee. Muuta tointa kun saisi, niin olisi paljoa parempi, ja tottapa
Jumala on naehnyt jotain Elsankin varalle."

"No joo, onhan se niinkin", myoensi Nikkilaen emaentae.

"Istukaa emaentae."

"Eihaen se kankaankutominenkaan helppoa ole", sanoi Nikkilaen emaentae
istuttuaan.

"Ei ole, sen minae tunnen ruumissani. Hyvin se on syoenyt minun voimiani,
eikaehaen tuosta ala saada palkkaakaan.--Tulkaapa ottamaan emaentae teetae."

"Oikeinko taessae teetkin."

"Niin no kankaan loppiaisia. Varsinko tuota senkaeaen vuoksi olisi, vaan
Montinin rouva antoi vaehaen teelehtiae.--Ottakaa korppukin, onhan siinae
siksi."

"Kiitoksia. Vai antoi rouva teelehtiae."

"Se on niin hyvaesydaeminen se rouva", alkoi Viion leski ylistellae. "Kun
kuuli minun rykivaen, niin sanoi, ettae teillaepae kuulustaa olevan paha
yskae, minae annan teille vaehaen teelehtiae, ettae saatte teevettae, se on
hyvaeae rinnalle. Ja puodista kaevi paperikaeaeryn, luodin verran minkae lie
pannut."

"Sillae lailla."

"Hyvaensuuntainenhan se on... Poismenossa olin portilla, niin piika
juoksutti jaelkeeni ja pisti kaesiin paperimytyn. Siinae oli sillejae
useampia nauloja."

"Isoja sillejae", sanoi Nikkilaen emaentae ja tirkisteli kellastuneita,
suuria kalan lahnakkeita, jotka haiskahtivat niin oudolle Nikkilaen
emaennaenkin nenaeaen, ettae kipristeli.

"Niin. Ovat ne vaehaen kesaeytyneitae, vaan kyllae niitae syoepi meikaelaeinen,
jonka on pitaenyt oppia ruoka jaerestaeaen syoemaeaen", sanoi Viion leski,
vaikk