en kuin
punoittivat.

"Tuossa on silliae", sanoi haen sillae aeaenellae, kuin olisi se ollut jotakin
harvinaista herkkua, ja levitti kaapin paeaelle paperikaeaeryn, jossa
laejaessaeaen rotkotti puolikymmentae suurta sillin lahnaketta ja loeyhkaesivaet
haerskiae hajua.

"Ja onpa minulla muutakin hyvyyttae", sanoi haen, taskustaan kaivaen
toisen paperikaeaeryn, pienen kouransilmaeaen menevaen.

"Siinae on teetae."

Elsa katseli uteliaana ja hyvillaeaen. Teetae haen ei ollut koskaan saanut,
ainakaan muistanut. Haen ei tiennyt miten sitae syoedaeaen ja mille se
maistuu.

"Eipae sanota persolle, se on makeaa", sanoi aeitikin ensiksi nauraen, kun
Elsa haeneltae sitae kyseli, vaan kuitenkin sitten lisaesi: "No kohtapa
tiedaet; me keitaemme sitae taenae iltana."

"Jopa minae tiedaenkin, jopa tiedaenkin", paekelsi haen iloissaan, vaan se
selittaenyt tarkempaan. Mielessaeaen kuvitteli, ettae sitae juodaan kuin
kahvia. Teekupiksi ja teevadiksihan niitae sanottiikin, josta kahvia
juotiin. Mutta tuntui, ettae tee on makeaa, makeampaa kuin siirappi.

Aeiti katseli rahojaan, luki kaemmenellaeaen hopeoitaan ja muutamia
lantteja. Kaksi kymmenpennistae antoi, joilla kaeski Elsan mennae sokeria
ostamaan, ja jaei itse yhae katselemaan kaemmenelleen. Ei ollut iso laejae,
minkae oli saanut pitkaenae kankaasta. Eihaen siinae ollutkaan kaikki, kun
oli jo etukaeteen pitaenyt ottaa muutamia markkoja. Oli nyt saanut
kyynaeraeltae viittae penniae vaehemmaen kuin ennen. Oli rouva arvellut, ettei
kannata maksaa enempi. Vaan antoihan rouva silliae ja teetae ja oli
sanonut, ettae harvat kutovat niin hyvaeae vaatetta kuin Viioska.

Hyyryrahan kun maksoi naeistae, niin ei paljon jaeaenyt jaeljelle. Mutta
tulipa hyyry jo etukaeteen maksetuksi, ja Jaentin emaentae lupasi hyvaen
kutomapalkan.

Haen koputti Elsaa ikkunaan ja kutsui takaisin, antoi kymmenpennisen ja
sanoi:

"No, ota tuon edestae soikeita korppuja. Kaesketaeaen Nikkilaen emaentaekin
teelle." Ja itsekseen jaei vielae tuumailemaan, ettae kun sai tuota teetae,
ettae ei tarvinnut kahvia ostaa kankaan loppiaisiksi, niin ostaa haentae
muutaman korpun.

"No nyt me saamme herkutella", sanoi aeiti hymyillen Elsaa, kun taemae oli
tullut asialtaan. "Tule nyt syoemaeaen, niin juomme sitten teetae korpun
kanssa paeaelle, ettae suu jaeae makeaksi."

Leipaeae, kylmiae potaatteja ja silliae oli ruuaksi. Vaan sillit eivaet
maistuneet Elsalle, ne olivat kesaeytyneitae ja haisivat. Haen jykersi