kuitenkaan ei ollut, ettei Kontinkangasta joudettu kiertaemaeaen. Liisa
siellae vain yksinaeaen meni suoraan ja mennessaeaen lojusi jotakin muka
kasakkain laulua, niin ettae kangas raikui.

6

Semmoinen kiire oli Elsalla palatessaan, ettei malttanut muitten
joukossa kulkeakaan, vaan riensi kaukana edellae. Portilta juoksujalassa
sisaeaen toeytaeisi ja sydaen vavahteli ovea auki kiskaistessa.

Aeiti oli rukin aeaeressae.

"No nytkoe jo tulet?" sanoi aeiti nyreaesti. "Kun et viipynyt koko iltaakin
ja yoetaekin."

Ja kaeaemin valmiiksi saatuaan istuutui haen kangaspuihinsa ja vihaisella
aeaenellae vielae sanoi:

"Niin kiire oli sinulla sinne lentoon, ettet malttanut kaeaemiae kylliksi
tehdae, vaan pitaeae minun nekin laittaa, vaikka on kutomisessakin enemmaen
tyoetae kuin tehdae jaksaisikaan."

Haemmaestyksissaeaen seisoi Elsa keskeellae lattiaa, ei osannut mitaeaen.

"No seiso nyt vielae siinae, tee edes muutama kaeaemi, ettae saan rauhassa
taemaen kankaan paeaetetyksi."

Elsa istui noeyraesti rukin aeaereen kaeaemin tekoon. Ajatteli sanoa, ettae haen
ei uskonut kankaan naein pian loppuvan, luuli vasta huomenna.

Vaan aeiti niittae solmiessaan sanoi:

"Minae koetin ehaettaeae, ettae saisin taemaen loppuun, ja loppuun taemaen olisin
saanutkin ennemmin, vaan kun piti vielae rukin aeaeressaekin lanttasta
kaeaemin teossa. Mikae kiire sinulla olikin sinne juoksuun ... ja kehtaakin
iso tytoen torvelo."

Elsan sydaentae jo puri, haevetti ja suututti haentae, ettae posket kuumina
karehtivat. Kuin tuupaten tuli uhkamielinen ajatus, ettae jos vielae aeiti
sanoo, niin haen vastustaa, raaskii sanoa vaikka mitae. Ja haen mietti,
mitae sanoisi. Vaan kun ei aeiti mitaeaen puhunut, niin istui Elsa aeaeneti,
murjotti vihassa. Kauan haen ei kuitenkaan vihaansa pitaenyt, sillae kun
haen tuli katsoneeksi aeitiin, joka koetti kutoa minkae suinkin kerkesi,
niin siirtyi ynseys mielestae, meni kuin lumi Siljalta jaeaeltae tuulen
puhaltaessa. Saeaeli ja rakkaus laemmitti mieltae ja muutamiin kirkkaisiin
kyyneliin suli viimeisetkin vihan rippeet. Haevetti kovasti, ettae oli
pahaa ajatellutkaan.

Kun kudonta oli loppunut ja aeiti alkoi lappaa kangasta, puheli haen
leppyneenae:

"Et sinae olisi joutanut sinne koko paeivaeksi purjastamaan. Rikkailla on
aikaa, vaan koeyhaen lapsen pitaeae jo pienestae pitaeen oppia tyoetae tekemaeaen,
muuten on naelkaekuolema edessae. Pitaeaehaen sinunkin jo sen ymmaertaeae. Ja
tiedaethaen sin