a koristuksissa pantiin haen istumaan vasenta kaettaeaen vasten
nojalleen ja sinnepaein katsomaan mistae odotettiin kuninkaan poikaa.
Toiset tytoet laskeusivat toeyraeaeltae alas sieltae katsomaan ja odottamaan
sulhoa tulevaksi. Ihastusta he olivat taeynnae ja onnellisuutta jokainen,
saati sitten morsian. Joka hetki he odottivat, ettae milloin tulee
kuninkaan poika, ajaa mustilla hevosilla, joilla on kultasuitset ja
kaikki kullasta. Metsaen laitaan taehystelivaet, ettae alkaako jo
vaelaehdellae, ja hiljaa kuiskaten puhuivat, ettae kyllae se kohta tulee.

Vaan kun toiselta puolen ilmestyi toeyraeaelle Montinin Jori ja Vimparin
Aappo, niin laehtivaet tytoet puittaamaan pakoon kuin kananpoikue ja
muitten kiire tempasi Liisankin mukaansa. Morsian raukka jaei yksinaeaen
toeyraeaelle eikae osannut liikkua paikaltaan, purskahti itkuun peloissaan.

Montinin Jori nauroi ja huusi:

"Flickor, kom da si!"

Muutamia tyttoejae kapusi toeyraeaelle ja kummissaan katselivat pakenevia,
vaan kun huomasivat Ojanniemen Marin, niin remahtivat nauramaan.

"Pappa o' mamma, kom da si!" huusi joku tytoeistae.

Pappa ja mamma tulivat laehemmaeksi toeyraeaen alle ja joku rouva kolmantena.
Nauroivat hekin naehdessaeaen nyt sen kumman.

"Flickor, fraga hva' lass hon vara", huusi rouva.

"Kuka sinae olet?" kysaeisi muuan.

"Mari."

"Nii vaa mikae sinae lossa olla?" kysyi toinen.

Mari ei osannut vastata, nyyhki vain kasvot kaesivarsien peitossa.

"Mikae se ole?", kysyi muuan tyttoe Vimparin Aapolta, joka siinae seisoi
kaedet taskussa ja naurusuin katsoi vuoroon kutakin.

"Se on Ojanniemen Mari."

"Mari, miksi sinae olet kranssi paeaessae?" kysyi joku muita viisaampi.

"Kun mi-nae o-len ku-nin-kaan po-jan mor-sian."

"Se on muka kuninkaan pojan morsian", alkoi Aappokin nyt haeveltaeae ja
selitti se niin reimalla aeaenellae, ettae pappa ja mamma ja rouva toeyraeaen
alla kuulivat.

"Ah morsian", lausui mamma.

"Jaja!" sanoi pappa. "Kuninkaan pojan morsian, eipae vaehempaeae. Mutta
kaunis morsian."

"Juu, sievae tyttoe naeyttaeae olevan", myoensi mamma ja toinen rouva sanoi:

"Erinomaisen sievae."

Latun Liisa jo palasi takaisin, terhakan naekoeisenae seisahtui Marin
viereen, ikaeaenkuin ettae tulkaapa! Ja kun herra huusi sieltae alhaalta ja
kysyi Maria, kenen se on tyttoe, huusi Liisa:

"Se on Ojanniemen Sannan."

Sillae aeaenellae haen sen lausui ikaeaenkuin olisi sanonut: sen se on ja se ei
kuulu teihin.

"Ojanniemen Sann