aekin.

"Katsokaa, tytoet, katsokaa minua!" huudettiin taas. Ja tosiaan
katseltiin, kuka se oli sievin enkeli. Elsa se paraiten muka osasi ja
jokainen koetti samalla tavalla panna tukkansa ja pitaeae paeaensae, jalkansa
ja kaetensae.

Se leikki oli hauskaa. Olisi vaikka kuinka kauan leikkinyt sitae, sillae
se tunnusti, vaan ei jaksanut. Lentaeae kyllae olisi jaksanut, vaan kiivetae
ei. Ja kun tuli Vimparin Aappo, niin Latun Liisa heti rupesi kaerttaemaeaen
hautajaisille.

Enkelit pukeutuivat ihmisten lapsiksi ja rupesivat maallisiin toimiin,
murheellisiin toimiin. Talonpoikaiset hautajaiset pidettiin, sillae ei
ollut varustuksia tarpeeksi herrashautajaisia varten. Utin Elli taas
juhlallisesti saatettiin viimeiseen lepokammioonsa merimies Rahkolan
Sievae Siviaenae ja taas kaivettiin yloes vietaevaeksi uudelleen jonakin
muuna, vaan jaei kuitenkin taellae kertaa taas sikseen.

Elsa esitti, ettae ruvettaisiin leikkimaeaen kuninkaan pojan morsianta.
Siihen tarttuivat heti kaikki kuin takkiaiset.

"Minae rupean morsiameksi", ehdotteli Latun Liisa, yhtae halukas
haeaepuuhiin kuin hautajaisiinkin.

"Minae rupean morsiameksi, Aappo olisi kuninkaan poika", ehdotti Takun
Hanna.

Vaan Elsa selitti, ettae se kuninkaan poika olisi vain mukamasten. Se ei
vielae olisi taeaellae, vaan tulisi sitten noutamaan morsiantaan ja veisi
sen hyvin kauas taeaeltae, hyvin hyvin kauas, kauniiseen linnaan hyvin
kauniissa metsaessae, semmoisessa, jossa puut olivat hyvin korkeat ja
metsaessae kasvoi viheriae sammal, ettae oli aivan kuin viheriaeae samettia
olisi siinae. Linnan ympaerillae on ruusupensaita, niin kauniita, ettei
muualla koko maailmassa.

Ja siellae on aina kesae ja linnut ja kaikki elaeimet ovat aivan kesyjae.
Eikae siellae ole muita ihmisiae kuin se kuninkaan poika ja se on hyvin
kaunis.

Jokaisessa syntyi halu paeaestae sen kuninkaan pojan morsiameksi ja Elsalta
he sitae arvoa pyysivaet. Haenen ympaerillaeaen hyppivaet, taputtivat kaesiaeaen
ja kilvan kaerttivaet. Liisa enin hokelsi ja vaekivetoon tahtoi, ettae haenen
pitaeae paeaestae morsiameksi, muuten haen ei rupea.

Ojanniemen Mari oli Elsan mielestae sopivin, se kun oli sievin ja pienin
ja se kuninkaan poika oli myoes pieni.

"Sinae olisit, Liisa, muka sen morsiamen aeiti ja se kuninkaan poika veisi
sinut mukaansa, ja sinae saisit siellae ruokaa laittaa ja hoitaa
kaikkea... Mari olisi morsian."

Molemmat olivat tyytyvaeisiae ja sulasta hyvaestae mielestae rupesi n