nae, kun eilen illalla sanottiin, ettae laehdetaeaen
Karjansillan taakse hiekkatoeyraeaelle hautajaisille ja jokaisen pitaeae
ottaa sokeria."

"Ei sitae olisi tainnut aeidillae ollakaan."

"No, se on eri asia. Saat minulta, pannaan taemae kahtia", ja Liisa
puraisi sokerihitusesta puolet Elsalle.

Elsa otti vastenmielisesti tarjotun annin. Haen pelkaesi taas kovasti
Liisaa, kun he olivat kahden. Se oli niin suuri ja voimakkaan naekoeinen
siinae haenen rinnallaa.

Kontinkankaan kuvetta kulki metsaetie Karjansillalle. Mutta siellae
kankaalla oli Tolo Mikko kivenhakkuussa ja tytoet pelkaesivaet Mikkoa.
Siitae kerrottiin kaikenmoista, ettae se on hirveaen ruma, sillae on
ainoastaan yksi silmae keskellae otsaa ja kasvot aivan mustat ja se syoe
sisiliskoja. Kauheinta kuitenkin oli, ettae se oli linnan lukkari. Samoin
pelkaesivaet he Kivelaen Ristoa, kun Mikko asui Kivelaessae ja Risto joka
paeivae kaevi Mikolle kahvin viennissae ja oli sorakieli. Tytoet kiersivaet
aina Kontinkangasta kuin kauhupaikkaa ainakin, kaartivat kaukaa peltojen
taitse. Ja niin etaeaeltae eivaet kiertaeneet, etteivaet olisi pelonalaisina
kankaalle taehystelleet. Mutta Latun Liisa teki niinkuin pojat, kulki
tietae suoraan kankaan kuvetta ja uskalsi mennae metsaeaenkin.

Kerran oli Liisa, kun he Ojanniemen Marin kanssa olivat kahden menneet
Karjansillalle, ottanut Marin syliinsae ja kantanut vaekisten tietae ja
kaeyttaenyt metsaessaekin. Elsa pelkaesi samaa, ja kun Liisa laehti astua
reuhottamaan tietae, seurasi Elsa kuin tunnotonna jaeljessae.

Kolkutus jo kuului. Elsaa pelotti, kun Liisa puheli kovalla aeaenellae.
Vaan kun tien ojelmukseen tulivat ja Risto naekyi kulkevan siellae edellae,
niin vavahti Elsa saeikaehdyksestae, sydaen rupesi lyoemaeaen ja haen tarttui
Liisaa kaeteen ja henkeaeaen pidaetti.

Kahviputelli kainalossa asteli Risto, tallusteli ja tuumaili itsekseen.
Katseli taivaalle ja puitten latvoihin, pysaehtyi tarkastelemaan muuatta
isoa kiveae tien vierellae. Sitae jonkun aikaa silmaeiltyaeaen laehti haen
astelemaan ja viittaili ja puhella pulpatti ja yhtaekkiae kyykistyi
tarkastelemaan muuatta muurahaiskekoa ja heitteli havuneuloja siihen.
Mutta kun huomasi tytoet jaeljessaeaen, heittaeytyi haen aeaenettoemaeksi,
poikkesi tieltae ja painui kiireesti metsaeaen.

Liisa nauroi ja esitteli, ettae ruvettaisiin haernaeaemaeaen Ristoa.

"Voi ei ruveta", kielteli Elsa pelaestyksissaeaen ja rukoillen, "kuule, ei
ruveta, Liisa rakas".