ulos.

Kiviae on ja kova maa.

Vaan jos paeaesisi katolle.

Ei voinut kurkottaa niin pitkaelle, ettae olisi saanut paeaetylaudasta
kiinni. Vaan haen tyoentyi takaperin ulos ikkunasta, varpain varauksiin
nojasi, ja kun niin oli ulos paeaessyt, niin kohosi taas ikkunan pielestae
pitaeen, sai nyt paeaetylaudasta kiinni ja nousi seisomaan ikkunan
laitahirrelle. Siitae kiepsahti katolle, solan yli hyppaesi naapurin
puuvajan katolle ja sieltae pihalle ja juoksujalassa pallinlyoentipaikalle.

Mielessae kiehui vain Terilaen Heikin vaeaeryyden teko, kun menetti linnan
ja muita uhkaa, jos eivaet saa koppia, vaikka itse ei saa koskaan.

Pojat riemuhuudoin ottivat vastaan Liisan.

"Joku pois ja Latun Liisa sijaan!" huudettiin.

"Tule meidaen puolelle."

"Tule vainkin meidaen puolelle!"

"Tule meidaen puolelle, pannaan Lapin Mikko pois", sanoi Terilaen Heikki.
"Mikko kun kaevi kantelemassa aeidillesikin."

Mikko jo alkoi vaeistyae paikoiltaan.

"Elae mene Mikko, ollaan me yhdellae puolen", sanoi Liisa, kun aina
muulloinkin halusi olla samalla puolen kuin Mikko, kun Mikko oli hyvae
koppia ottamaan. Mitaeaen entisiae vihoja haenellae ei ollut, aivan kuin ei
olisi muistanutkaan. Mitaepae niissae olikaan muistelemista.

"Terilaen Heikki pois", sanoi haen.

"Terilaen Heikki pois", huusivat kaikki kuin yhdestae suusta.

Ja pallin lyoenti alkoi nyt eri innolla, eikae kukaan uskaltanut vaeaeryyttae
tehdae eikae pienempiaeaen sortaa, eikae haluttanutkaan kellaeaen.
Saeaennoellisesti kaevi kaikki, ei pienintae intostakaan ollut, ja hauskaa
oli.

Tehtaat kun huutaa alkoivat ja muissa tyoepaikoissa kellot soida,
heittivaet pojat leikkinsae. Silloin isaet toeistae tulivat, pienemmaet lapset
leikkipaikoiltaan laehtivaet kukin isaeaensae vastaan, ja isommat
keraeaentyivaet kotia hoeyryaevaen ruuan aeaereen, odottamaan ikaevaellae milloin
paeaesee ruuan kimppuun.

Vaan Liisa laehti Tepolla kaeymaeaen ensiksi. Ei pelottanut haentae, vaan
muuten tuntui niin pahalle mielessae, ettei saattanut kotia mennae.

"No mikae sitae Liisaa vaivaa?" kysyi Teppo, joka juuri tuli kotia ja
istuutui syoemaeaen. "Kovinhan sinae olet vakava."

"Niin, kun me olimme hautajaisilla, niin tuli poikia ja joivat meidaen
viinit ja soeivaet sokerit ja nisut ja nakkasivat pormestarinnan Tyyran
puuhun ja saerkivaet kaikki."

"Ohhohhoh! Sepae on ollut haevitystae. Kyllaepae tekivaet pojat pahasti."

"Niin", ja Liisa kertoi sitten asian menon kaikki jaerjes