ta kotia paeaestyaeaen muisti Latun emaentae oman kohtansa. Haen oli taas
vakuutettu, ettae kyllae Liisa mieltyy ja ettei se niin paha lapsi ole.
Mutta mielensae oli masennuksissa. Haenellae ei ollut kyllae enaeae tuollainen
polttava haetae, vaan niin alakuloinen haen oli, ettae melkein oli itkeae.
Tuntui niin pahalta ja painavalta.

Tuo Nikkilaen joukko raukka. Sillae emaennaellae jaeae silmaeaen tulossa ... ja
Nikkilaessae vain luu ja nahka.

"Auta hyvae Jumala heitae", lausui haen heistae ajatellessaan, ja jos siitae
saikin lohdutusta, niin ajatteli noita paraita ja kauniimpia lapsia.

"Hyvae Jumala, varjele heitae siltae tieltae", lausui haen huoaten, ja
heltyneenae, mieli pehmoisena kuin vaha, laehti haen Liisaa kutsumaan.

Vaan Liisa oli omilla teillaeaen.

Heraettyaeaen unestaan ja selvittyaeaen, missae haen oli ja mitae varten, painui
mielensae alasyrjaelle. Mutta ulkoa kun kuului iloisia aeaeniae, niin siirtyi
haen ikkunareijaen aeaereen katselemaan ulos, ja kun sinne huomio kiintyi,
poistui noloisuuskin mielestae.

Kadulla kulkevat ihmiset naeyttivaet pieniltae ja somilta. Ja lapset, jotka
leikkivaet tuolla hiekassa ja kenturalla, olivat kuin pienen pieniae
myttyjae. Mutta vasta somalta naeyttivaet pojat, jotka pallilla olivat
tuolla kaupungin laidassa kenturalla. Pieniltae naeyttivaet. Ei erottanut
toista toisestaan muuten kuin liikunnan mallista. Niitten huuto kuului
kyllae ja hyvaesti saattoi seurata leikin menoa. Somalle ja lystille
naeytti.

"Nyt lyoepi Kerttulan Kalle. Se on poikaa lyoemaeaen. Omalla lyoennillaeaen se
aina juoksee. Nyt Terilaen Heikki. Se on huono lyoemaeaen, vaikka on suuri
poika. Ka, taisipa saada pallin liikkeelle, koska laehti juoksemaan. Eikoe
mitae, vaan se laehti muuten ... mutta jos menettaeae linnan... Joo
menettipaeaen kuin menettikin, koska kaikki ulkopuolue keraeaentyi
linnoihin. Semmoinen se on se Heikki. Se aina menettaeae linnan tahallaan,
vaan jos muut menettaevaet vahingossa, niin haukkuu ja raekyaeae ja
pienempiaeaen pieksaeaekin. Seekatti, jos minae olisin ollut... Nyt lyoepi
Karin Samppa. Se on tenava pojaksi. Paras lyoejae. Lapin Mikko ottaa
tuolla koppia. Mikon kouraan tarttuu, se ottaa jos kuin korkealta,
karutsapalliakin se ottaa... Eipae saanut, koska Terilaen Heikki sitae
tarjottelee... Sen laeskikaepaelae, huusi Heikki. Niin mikae haen itse on?
Vaan aina sen pitaeae muita sortaa... Peijakas, kun minae olisin!"

Ja Liisa katseli ikkunasta seinaeae pitkin